Lajitteluperuste
Kuukausi: tammikuu 2016

Jäätyneet jalakset

Jäätyneet jalakset

Tulipa taas opittua uutta. Ei kannata jättää jalasten huoltosettiä auton perään kun lähtee järven jäälle. Jostain syystä useassa kohdassa oli koko järven leveydeltä (useampi kilometri) tullut jäähän halkeamia joista oli noussut jään ja hangen väliin vettä. Tämä on ikävää paitsi koirien tassuille, myös jalaksille, koska jäinen sohjo -12*C pakkasessa jäätyi nopeasti sekä jalasten pohjaan että reunoille, ja alkoi nopeasti syömään valjakon nopeutta.

Parin kilometrin jälkeen, vailla välineitä joilla korjata tilanne, tein päätöksen kääntyä takaisin ja olla kiusaamatta koiria. Reen luistosta ei ollut jäljellä tietoakaan, mutta se etu siitä oli että keulassa juokseva Ritu tajusi hyödyntää menomatkan jälkiä paluumatkalla.

Ja olihan tuolla taas kaunista, voi että!

Jatkossa siis voiteluvälineet ja skraba kulkevat rekipussissa, jotta tarvittaessa voin rapsutella jäät pois jalasten pohjasta ja voidella ne uudelleen. Hölmö virhe, mutta näistähän sitä oppii… ja jokainen virhe jonka tekee ennen kisoja, on (todennäköisesti) virhe jonka voi kohtalaisella todennäköisyydellä välttää tositilanteessa!

Onko jäällä turvallista?

Onko jäällä turvallista?

Tällä hetkellä moni aloitteleva harrastaja tuntuu pohtivan että uskaltaako jäälle mennä. Iltapäivälehdet mehustelevat kauhuskenaarioilla. Valjakkourheilussa, kuten muissakin lajeissa, kokeneet harrastajat pitävät suunsa supussa, ettei väärin ymmärretty neuvo johda pahempaan kuin pulaan.

Lukijan omalla vastuulla annan seuraavat neuvot: Järvet jäätyvät pari milliä per pakkastaste, per vuorokausi yhtäjaksoista pakkasta. Eli yhdessä vuorokaudessa -20*C pakkasessa muodostuu nelisen senttiä jäätä. Tämä siis optimiolosuhteissa. Mm. seuraavat tekijät haittaavat jään muodostumista vaihtelevasti:

  • Virtaava vesi
  • Tuulinen tai pilvinen sää
  • Lumisade tai -peite
  • Suuret järvenselät ja syvänteet

Käytännössä jos yli viikon jatkuu ympäri vuorokautiset pakkaset, niin voi käydä kokeilemassa jäätä. Rantaviivan läheisyydestä mitattu 10 cm paksuus antaa viitteitä siitä että vähän kauempanakin rannasta voisi olla vaaditut 5 cm joka on alarajana turvalliselle liikkumiselle.

Kun on kohtalaisen varma siitä että jäätä on riittävästi niin on aika kokeilla miten se käytännössä sujuu. Kannattaa ainakin aluksi liikkua rannan myötäisesti, ja varustautua asianmukaisesti. Kirjoittelen siihen liittyen näkemyksiäni myöhemmin lisää (naskalit ovat aina pakollinen varuste jäillä liikuttaessa!).

Jäiden sulaminen keväällä on myös ihan oma tieteenlajinsa johon yllä kuvatut tekijät eivät vaikuta oikeastaan mitenkään. Sanottakoon kuitenkin, että kun yhtenäinen jää on kerran muodostunut, on se hidas sulamaan pois näkyvistä. Ikävä kyllä se lakkaa kantamasta ihmistä paljon ennen sitä.

Jalasten luisto

Jalasten luisto

En ole ollut aktiivinen hiihtäjä sitten lapsuusvuosien, ja edelliset pari talvea ovat olleet täällä etelässä niin umpisurkeita että reen käytöstä ei ole juuri kokemuksia päässyt syntymään. Olen siis joutunut kääntymään sekä viisaampieni että Googlen puoleen selvittäessäni miten pakkanen vaikuttaa jalasten luistoon.

Hieman teoriaa: suksen, ja siis myös jalaksen, luisto perustuu liikkeen synnyttämän kitkakuumentumisen kykyyn sulattaa allaolevaan lumimassa pintakerrosta hieman, niin että jalas luistaa ikäänkuin pienen vesipatjan päällä. Liikaa pakkasta? Kitka ei riitä sulattamaan pintaa ja jalas luistaa ”kuivalla lumella”. Ei hyvä. Liian lämmintä? Kitka sulattaa liikaa jäätä ja jalaksen alle muodostuukin yhtenäinen vesipatja, joka taasen hidastaa kulkua koska nesteen pintajännitys aiheuttaa kitkaan verrattavan vastuksen.

Käsittelemättömän jalaksen kannalta ideaaliulkolämpötila on käsittääkseni muutaman asteen pakkasella, eli jossain välillä +0..-5*C. Koska keinomme vaikuttaa ulkolämpötilaan ovat jokseenkin rajalliset, täytyy näiden olosuhteiden ulkopuolella turvautua voiteluun. Lainatakseni Tiede-lehden arkittelia:

Ihanteellisen kelivoitelun tavoitteena on synnyttää suksen ja lumen väliin katkonainen vesikalvo luistoa parantamaan.

Jos on liian kylmää tulee jalaksen pohjaan lisätä parafiinivoitelua. Suojasäällä taasen käytetään fluorivoidetta. Tarkemmat lämpötilat ilmenevät voiteiden pakkauksista. Meillä on käytössä kotimaiset Vauhti Ski Wax -tuotteet.

Koirien ruokinnasta

Koirien ruokinnasta

Pakkaset paukkuvat siihen malliin että mitään vesikippoa ei tarhaan parane jättää. Järsivät sen vaan palasiksi, eikä lämmitettävääkään kippoa oikein uskalla laittaa; epäilenpä että nakertavat kaapelin katki alta aikayksikön.Eli ei auta muu kuin juottaa koirat aamulla, laittaa iltaruoan sekaan reilusti lientä ja tietysti nesteyttää treenien yhteydessä vielä erikseen.

Niin, ja kyllähän nuo tuota lunta popsivat näköjään aika paljonkin. Tiedä sitten että kuinka paljon se lopulta koiraa nesteyttää? Omat oppini vuorikiipeilyn puolelta ainakin sanovat että ihmisen on melko lailla turha yrittää nesteyttää itseään lumella. Sen sulattaminen suussa kuluttaa niin paljon energiaa että lopputulos on joko yhdentekevä tai suorastaan haitallinen. Ilmeisesti koirilla kuitenkin asia on hieman toisin, pitääpä selvittää jostakin.

Jokatapauksessa koirat siis saavat aamupäivällä haaleaa tai lämpöistä lientä johon on sekotettu 0-2 pötköä lihaa per 4 koiraa (riippuen ohjelmassa olevan treenin määrästä). Tänään esimerkiksi sekaan tuli vain kissanruoan jämät antamaan vähän makua, sekä loraus öljyä, koska ohjelmassa ei ole treenejä.

Illansuussa on sitten ruokinnan aika. Tällä hetkellä tarjolla on Jahti&Vahti Extra Energiaa, sekä Jahti&Vahti Barf Sikanautaa. Sapuskan määrä vaihtelee koirittain ja kausittain, sekä tietysti treenin mukaan. Ruoan mukaan laitetaan reilusti nestettä.

Yhden pointterin voisin tähän lisätä, jonka poimin Seppala Kennelsin muutenkin lukemisen arvoisista artikkeleista. Eli siis se että huskyn kanssa ei koskaan tarvitse miettiä että nesteyttääkö liikaa; ylimääräinen neste tulee kyllä heti ulos, eikä aiheuta muita ongelmia. Eli nestettä vaan tarjolle, usein ja reilusti.

Lunta tupaan (ja jäälle)

Lunta tupaan (ja jäälle)

Käytiin taas ajamassa koirien kanssa. Tällä kertaa lunta oli kerennyt tulla jo muutama sentti ja lämpötilat ovat pysyneet edellisen treenin jälkeen välillä -8…-15 °C. Lunta sateli vaihtelevasti treenin aikanakin, mutta ei haittaavasti. Lumi oli kovaa, kuivaa ja pakkautunut tuulessa epätasaisesti dyyneiksi.

Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki
Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki

Vaikka eroa lumimäärässä ei olekaan kuin pari senttiä, oli vaikutus vauhtiin silmiinpistävä alusta asti. Koirat joutuivat tosissaan puskemaan paksumpien kohtien läpi, reen pohja hankasi kuivaa lunta vasten, ja vastaavasti paljaissa kohdissa tassut sutivat pahemman kerran.Alkumatkan kärjessä oli Ritu, mutta alkamassa olevat juoksut sotkevat motivaatiota. Parin kilsan jälkeen vaihdoin keulaan Pojun, jonka jälkeen eteneminen oli vauhdin puolesta tasaisempaa, mutta vastaavasti suunta ei pysynyt millään; Poju jolkottelee oikealta vasemmalle ja takaisin, ihan miten sattuu, eikä kuuntele oikeastaan mitään.No mutta kilometrejä kertyi sentään vajaat 12. Treeni löytyy myös Garmin Connectista.

Kauden avauksen videopläjäys

Kauden avauksen videopläjäys

Tulipahan tehtyä kauden avauksen parista kuvasta ja lyhyestä videonpätkästä tällainen kompilaatio Youtubeenkin. Onpahan sitten myöhemminkin jotain mitä katsella, kun omilta koneilta nuo tuppaavat ajan saatossa katoamaan.

Kausi 2016 käynnistetty

Kausi 2016 käynnistetty

Talvi saapui Etelä-Suomeenkin alkaneen vuoden kunniaksi ja kovat pakkaset yhdistettynä maltilliseen määrään lunta ovat pitäneet huolen siitä, että järven jää on jo vuodenaikaan nähden aika paksussa kunnossa. Varsinkin verrattuna edellisiin pariin vuoteen, kun järvi ei ole oikeastaan jäätynyt lainkaan!
Tämän kunniaksi pääsimme aloittamaan rekikauden aukealla järvenjäällä! Jäällä oli jokunen muukin kulkija, joita koirat kiinnostuneina seurasivat, mutta pääasiallisesti pääsimme kulkemaan ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen rekiretki tälle talvelle, en asettanut oikeastaan mitään tavoitteita ja annoin koirien pitkälti itse valita reitin.
Alkumatkasta kärjessä menivät Ritu ja Poju, mutta muutaman kilometrin jälkeen tämän konfiguraation ongelma oli ilmeinen; Poju on aika lailla vahvempi ja kun kuljetaan uran ulkopuolella niin alkaa valjakko viettää Pojun puolelle. Käytännössä tämä ilmeni siten että koko konkkaronkka piirsi järven jäälle reilun kilometrin halkaisijalla ympyrää, kunnes tajusin tilanteen.
Muutin kokoonpanoa, ja siirsin Pojun pyörään Windyn seuraksi, ja Ritu jatkoi kärjessä yksin. 
Korvia koirilla ei ollut päässään lainkaan ja on selvää, että Ritun kanssa pitää ruveta treenaamaan suuntia määrätietoisesti. Yksi vastaantuleva karvakorva osui reitille eikä tilanteesta selvitty ilman hämmennystä, joskin sekin tilanne olisi voinut mennä kehnomminkin!
En juuri koiria hoputtanut vaan halusin saada myöhempää vertailua varten pohjatuloksen. Näillä asetelmilla päädyttiin 12 kilometrin matkalla noin 9 km/h keskinopeuteen, huippujen ollessa 21,5 km/h alkuinnostuksen voimin. 

Notes to self: rauhallisempi startti antanee paremman lopputuloksen ja kärjessä vain yksi koira kunnes suunnat alkavat hahmottua (joskus vuonna 2019).

 

Ritu

Ritu

Arhatin The End Of Story, syntynyt 26.11.2011. Valjakkomme maskottikoira, ja Jukkiksen canicross-kaveri.

Ritu Jalostustietojärjestelmässä

Load More
Poju

Poju

Syntynyt 2.12.2012. Poju on kokenut johtaja ja juoksee valjakkomme johdossa.

Poju Jalostustietojärjestelmässä

Load More
Remu

Remu

Extreme Action Show No Remorse, syntynyt 18.9.2010. Remu juoksee valjakkomme johdossa, ja osaa työskennellä kaikilla paikoilla.

Remu Jalostustietojärjestelmässä

Load More