Lajitteluperuste
Kuukausi: lokakuu 2016

Ohkolan syksy 2016

Ohkolan syksy 2016

Lauantaina 29. lokakuuta kilpailtiin Ohkolan syyskisoissa. Kyseessä oli ensimmäinen UVU:n organisoima kilpailu, ja sinne tulikin ennätysmäärä osallistujia. Eikä varmaan vähiten sen takia, että DR4-luokassa oli tarjolla myös REK- eli rekikoirien kilpailukoe. Trailwindsin tiimi osallistui REK-kokeeseen ja sen lisäksi musherit osallistuivat miesten ja naisten canicrossluokkiin.

Ensimmäistä kertaa tiimimme pääsi matkaan kaikkien kisakoirien vahvuudella, eli keulassa Poju ja Remu, pyörässä Windy ja Mörö. Lisäksi mukaan lähti Ritu, juoksemaan Jukkiksen kanssa miesten koirajuoksuluokkaan. Koska siinä olivatkin kaikki aikuiset koiramme, sai Anna lainakoiraksi koirajuoksuun Aarne Karjalalta hänen johtajanarttunsa Bellan.  Bellan kanssa ei oltu ennen canicrossattu, mutta onneksi Aarnen itsevarma luottojohtaja tiesi melkeinpä heti, mikä on homman nimi.

Päivän ensimmäinen lähtömme oli tapahtuman varsinainen DR4-kilpailu, joka toimi samalla kilpailukokeen ensimmäisenä lähtönä. Koirien treenaaminen kisaa varten oli ollut haastavaa, koska Windyn juoksut olivat vasta päättyneet, eli yhdessä koiria ei oltu juuri ehditty harjoittaa.

Lähtövuoroa odotellessa koirat olivat aika rauhallisia, paitsi Mörö jolla on aina vähän kovempi kiire matkaan kuin muilla. Startti meni hyvin ja koirat kiihdyttivät ensimmäiseen ylämäkeen mennessä vauhdin 27 km/h nopeuteen, mutta sitten tuli stoppi: vaikka ruokintaa oli edellisinä päivinä vähennetty, tarvitsi Remu ”henkilökohtaisen huoltokatkon”. Seisoksissa oltiin 10 sekuntia, ja uudelleen kiihdyttäminen mukaanlaskettuna tähän tärväytyi puolisen minuuttia.

Loppumatka meni hyvin pehmeällä radalla. Koirat juoksivat kosteissa olosuhteissa varsin hyvin, joskin Windystä näki että ei ole tottunut juoksemaan pyörässä, ja koira pyrki ilmeisesti välttämään roiskuvaa rapaa vetämällä sivuun varsinkin ensimmäisen kilometrin ajan. Koko tiimi, isäntä mukaanlukien, tekivät lujasti töitä ja maaliin päästiin ajalla 10:26, eli huimat 1:32 nopeammin kuin samalla radalla Ohkolan Kevätajoissa! Keskinopeuskin oli yli 23 km/h.

Koirajuoksuluokkia odotellessa oli aikaa laskea REK-kokeen osalta tavoiteaikoja. Siperianhuskyvaljakkoja oli kokeessa niin paljon, että perusaika laskettiin neljän kärkivaljakon keskituloksen perusteella. Se tarkoitti, että ensimmäisen kierroksen perusteella hyväksytty REK3-tulos olisi saavutettu 10:06 ajalla. Vaikutti siis siltä, että kiristämällä tahtia hieman, ja ilman ylimääräisiä pysähdyksiä, olisi tavoite saavutettavissa!

Välissä piti kuitenkin vähän urheilla. Ensin Jukkis kävi juoksemassa Ritun kanssa, ja koska sen enempää isäntä kuin koirakaan eivät vielä täytä kilpajuoksijan määritelmää, oli odotettavissa että tulostaulukon peräpäätä pidetään visusti hallussa. Jukkis suhtautuu koirajuoksuun sen verran rennosti, että oli lähtemässä kisaan ilman varusteita. Bürklandit pelastivat tilanteen, ja lainasivat kisaan Non-Stopin canicross-vyön. Omaan tasoon nähden on  kiva huomata että juoksunopeuskin paranee kisasta toiseen, ja ehkäpä tässä vielä jossain vaiheessa voi alkaa kilpailemaan myös koirajuoksussa tosissaan! Mutta kärkeen on matkaa… sanottakoon, että voittajaksi juossut Ari Rastas koiransa Spencen kanssa juoksi radan aika tarkalleen kaksi kertaa niin vauhdikkaasti kuin Jukkis ja Ritu! (Kyseessä onkin ihan EM-tason kärkiurheilija!).

Kun Jukkis oli vielä radalla, lähtivät naisetkin matkaan (ja aika monet Jukkiksesta ohi). Anna lähti siis juoksemaan Karjala Husky Teamin Bellan kanssa, jonka kanssa ei oltu aikaisemmin kokeiltu canicrossia. Vahva ja hyväpäinen koira joka tapauksessa, joka on tottunut juoksemaan keulassa. Annan ja Bellan kemiat toimivat hyvin yhteen ja koira pääsi hyvin homman juonesta kiinni pienen etsikkovaiheen jälkeen. Koirajuoksussa ei kuitenkaan olla radalla yksin ja ohitustilanteessa Bella ei aluksi suostunut ohittamaan ohitettavaa koirakkoa. Husky tiimityöskentelijänä ajatteli varmaan, että tässä on se puuttuva juoksukaveri. Jonkin aikaa juostuaan hitaamman vanavedessä,  sai Anna vihdoin Bellan sopivassa käänteessä käskytettyä ohi toisesta koirakosta. Maaliin Anna tuli ajalla 17:03, eli muutaman sekunnin nopeammin kuin keväällä. Kun ottaa huomioon että pehmeän radan tulokset olivat tyypillisesti hitaampia kuin keväällä, oli tämä ihan hyvä veto, ja aineksia olisi ollut parempaankin!

Koirajuoksun jälkeen oli pari tunnin tauko, kun odoteltiin että REK-koe pääsee jatkumaan sääntöjen vaatiman palautumisajan kuluttua. Siinä yhteydessä oli varsinaisen kilpailun palkintojenjako, ja vaikka palkintokorokkeelle ei meille kutsua tullut, niin saipahan Anna kuitenkin arpajaispalkintona lahjakortin Kirsi Sindan koirahierontaan! Hieno homma, ja varmasti tulee Remulle tarpeeseen.

Lopulta ruvettiin valmistautumaan REK-kokeen toiseen kierrokseen. Koirat oli välissä nesteytetty uudelleen ja kävimme vielä lenkittämässä niitä metsässä ennen valjastamista. Lähtöpaikalle pääsemisessä oli vähän härdelliä kun ne kilpailijat, jotka eivät kokeeseen osallistuneet, tekivät autoineen lähtöä kisa-alueelta. Pääsimme kuitenkin lopulta kunnialla lähtövuorollemme, ja odottelemaan sekuntien kulumista.

Tuomari laski lähtölaskennan ja koirat lähtivät matkaan hyvin, Jukkis tietysti potkutellen. Takaraivossa oli tieto että joka kilometri pitää taittaa nopeammin kuin viimeksi, mutta vain hieman, joten omalla panoksella voi hyvinkin olla ratkaiseva vaikutus. Tällä asenteella tehtiin töitä raivokkaasti ensimmäiseen ylämäkeen… kunnes Remu päätti jälleen ottaan henkilökohtaisen huoltokatkon! Katkon seurauksena seuraavana startannut valjakko sai meidät kiinni.

Ohitustilanne ei mennyt ihan ongelmitta. Ohittavan valjakon koirat eivät meinanneet päästä ohi, joten jouduin pysäyttämään valjakkoni kokonaan. Sen jälkeen edelle mennyt valjakko hukkasi juonen ja vauhti hiipui entisestään. Sääntöjen puitteissa ei kuitenkaan ole mahdollista ohittaa heti takaisinkaan, joten hidastelimme yhdessä, kunnes takaa tuli kolmas valjakko. Se pääsi meistä ohi ihan hyvin, mutten seuraava ohitustilanne  ei sitten mennytkään niin hyvin, vaan koirat alkoivat rähistä toisilleen.

Sääntöjen mukaiset ”2 minuuttia tai 800 metriä” on pitkä aika odotella. Kun edelläkulkevat olivat saaneet rivinsä suoriksi, etenimme peräkkäin hetken matkaa kunnes jostain syystä molemmat edellämme kulkevat kärryt kaatuivat radalle. Varsinkin taaemman kaatuminen näytti aika pahalta, joten oli pysähdyttävä tarjoamaan apua. Tilanteesta lopulta selvittiin, ja kaikki pääsivät takaisin matkaan, mutta vauhti oli aika vaatimatonta. Keskimmäisenä ajanut ei enää halunnut ohittaa etummaisena kulkenutta edellisten kohtausten jälkeen, ja meni aikansa ennenkuin lopulta pääsimme kaikista ohi. Oli kuitenkin hienoa huomata että kun kaikista oli päästy ohi, meni loppureitti vauhdikkaasti ja koirat pistivät parastaan vaikka suoritus oli jäänyt varsin katkonaiseksi. Sanoisinpa jopa että meidän koiriemme suoritus vain parani loppua kohden!

Maaliin tultiin niin lujaa kuin päästiin, mutta loppuaika oli murskaava 13:38, yhteisaika 24:04. Hyväksytty REK3 olisi tullut yhteisajalla 20:22, joten nyt tulokseksi jäi käteen laiha REK0. Pitää kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin: Ensinnäkin Anna juoksi Bellan kanssa henkilökohtaisen rataennätyksensä. Toisekseen tuli todistettua että koiriemme kunto ja vauhti riittävät kyllä hyväksyttävään suoritukseen, kun muut asiat ovat kohdallaan. Remun osalta huoltokatkojen tarve edellyttää ehkäpä muutoksia ruokavalioon, siitä lisää myöhemmin.

Nyt alkaa kisatauko, marras- joulukuussa ei kisata. Tässä välissä treenataan ja jännitetään miten tutut pärjäävät EM-areenoilla. Talven ja kevään kilpailukalenterit ovat vielä julkaisematta, joten emme pysty vielä valitettavasti sanomaan missä kisaamme seuraavan kerran. Tavoitteena kuitenkin on, että mahdollisimman moniin talven sprinttikilpailuihin osallistutaan ja niitä odotetaan jo kuumeisesti. 🙂

Syyskausi jatkuu

Syyskausi jatkuu

Viime viikonloppuna Trailwindsin tiimi pyyhälsi taas pitkin eteläisempää Suomea. Lauantaina kilpailtiin Pertunmaalla Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa ja sunnuntaina Janakkala Cross-kisassa. Tällä kertaa DR4-kärryluokissa kuskina oli Anna ja Jukkis avasi lauantaina canicross-kilpauran 2,2 kilometrin DCM-luokassa.

Liikenteeseen lähdettiin edelleen kolmella vetävällä koiralla. Windyn juoksut jatkuvat, ja koirien pää on aika pyörällä. Otimme matkaan myös pentueestamme Eskon, totuttelemaan kilpakoiran elämään ja matkustamiseen.

Pertunmaan Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa kilpailimme siis DR4-kilpaluokassa kolmella koiralla; kärjessä Poju ja Remu, pyörässä Mörö. Annalle oli arvottu viimeinen lähtövuoro, ja edellä starttasi yksi malamuutti- ja yksi malamuutti/siperianhusky-valjakko. Odotettavissa oli että niistä mennään ohi, ja näin kävikin, mutta ilmeisesti Remulla oli tosiaan jotain muuta kuin kilpajuoksut mielessä, kun malamuutit kiinnostivat sen verran että ohitusten jälkeen tulikin täys stoppi. Annalla oli täysi työ saada valjakko takaisin juoksuun, ja pysähdykseen tuhrautui pari minuuttia.

Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset
Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset

Kilpailun loppupuolella kärki luki rataa väärin eikä meinannut totella ohjeita, ja oli vetämässä mutkaa suoraksi merkinnöistä huolimatta. Tähänkin haasteeseen meni puolisen minuuttia. Tulostaulukkoa kun lukee niin nämä eivät vielä yhteensä olisi ihan suoraan muuttaneet sijoitusta mutta parannettavaa taas löytyy, enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Äiteen Pyrähys II DCM tulokset
Äiteen Pyrähys II DCM tulokset

Kilpailun viimeisenä lajina oli koirajuoksu, ja Jukkis lähti radalle viimeisenä. Luokassa oli neljä juoksijaa, ja se oli myös sijoitus maalissa. Jukkis juoksi Mörön kanssa, joka on vahvin koiristamme mutta ei ole kovin itsevarma; canicrossissa tämä näkyy epätasaisena vetona ja pään pyörimisenä, kun koira ei luota itseensä. Koska juoksijankaan kunto ei antanut myöden tavoitella kärkisijoituksia, niin tämä oli kuitenkin erinomainen tilaisuus testata koiraa kilpailutilanteessa ja kerätä kokemusta molemmille.

Janakkala Crossissa olimme ilmoittautuneet vain yhteen luokkaan, eli kolmen koiran harrasteluokkaan, 5 kilometrin radalle. Janakkalan hiekkamonttua kiertävä rata on pohjaltaan kova ja profiililtaan nopea. Tälläkin kertaa Remun suoritus jätti paljon toivomisen varaa ja tolpanjuuret kiinnostivat enemmän kuin juoksu. Viiden kilometrin rata kierrettiin lopulta ajassa 15:46

Janakkala Cross 2016 nopeus etäisyyden mukaan

Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty valjakon nopeus suhteessa kuljettuun matkaan. Kuten siitä ilmenee, kulki valjakko ihan mukavasti ensimmäiset neljä kilometriä, mutta viimeinen kilometri on ollut varsinaista viettien valtatietä, kun Remu on stoppaillut useammankin kerran, pysähdysten kesto kymmenestä sekunnista yli puoleen minuuttiin.

Taitaa olla niin että Remun ura johtokoirana alkaa olemaan taputeltu. Remu on nyt ollut meillä viime keväästä ja liinat ovat olleet löysinä toistuvasti. Valjaissa koira tuntuu laiskalta, mutta emme ole valmiita luovuttamaan. Pitää nyt selvittää että mitä vaikutusta on Remun siirtämisellä pyörään veljensä Mörön viereen, jahka Windy palaa riviin. Kokeilemme myös uusia valjaita – ostimme Janakkalasta parit Non-Stopit mukaan – ja Susanna Bürklandin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella myös osteopaatin apu voisi olla paikallaan.

Harjoittelun saralla Remun kanssa siirrytään nyt vähäksi aikaa yksilöharjoitteluun bikejoringin avulla. Yksin juostessa koira ei voi löysäillä, kun ei ole muita pitämässä liinoja kireällä. Toivottavasti suoritukset saadaan nousujohteisiksi!

Jämin Syysajot 2016

Jämin Syysajot 2016

Kauden avauskilpailu on kilpailtu. Syyskuun 24.-25. järjestettiin Jämin Syysajot Jämijärvellä, Niinisalon lähellä. Trailwinds osallistui tällä kertaa vain yhteen luokkaan, eli sulanmaan neljän koiran kärryluokkaan, DR4. Windyllä on juoksut edelleen sen verran vaiheessa että sitä ei parane pistää samaan valjakkoon urosten kanssa, joten jouduimme starttaamaan kauden vajaalla valjakolla. Toisaalta, niinhän se edellinenkin kausi päätettiin, eli tavallaan jatkettiin siitä mihin keväällä jäätiin; keulassa Poju ja Remu, pyörässä Mörö.

Syysajot on kaksipäiväinen kilpailu, toisin kuin kevätajot. Eli 4,2 kilometrin rata kierrettiin kertaalleen lauantaina ja kertaalleen sunnuntaina. Lauantaina sää oli erinomainen: vilpoinen sää mutta ei sadetta. Ratapohja tuntui olevan aika kovassa kunnossa kevääseen verrattuna, mutta tuolloinhan kisattiinkin ihan sallittujen lämpötilojen ylärajoilla. Tällä kertaa lähtöviivalle pääseminen tapahtui ilman suurempaa dramatiikkaa, ja saimme apukäsiä auttamaan lähdössä (kiitos avusta!). Tällä kertaa mukana oli sekä kärrykamera että GPS, joten saimme vähän enemmän tuloksia analysoitavaksi kuin viime kaudella, alla kisavideo lauantailta.

Lauantain kisa meni hyvin, verrattuna viime kauteen. Kiersimme radan ajassa 10:26.0 joka on siis 01:11.7 parannus aikaisempaan tulokseen (samalla koirakolla). Keskinopeus kasvoi sekin huomattavasti, ja kevään 21.653 km/h keskinopeudesta päästiin lauantaina karvan verran alle 25 km/h, jonka olin asettanut jonkinlaiseksi tavoitteeksi. Maaliviivalla tuomari huomatti että kärrystämme puuttui siepparinaru. Tästä ei seurannut sanktioita kun lupasin hoitaa asian kuntoon sunnuntain lähtöön mennessä (ja niin teinkin).

Sunnuntain kisa sujui samoissa tunnelmissa, mutta lämpötila oli noussut lauantain noin kymmenestä asteesta noin 13 asteen korville ja ilmankosteus oli korkeampi sekin. Sunnuntain tulos olikin puolisen minuuttia hitaampi, joka ei ollut lainkaan epätyypillinen tulos kun tarkastelin tulostaulukkoa. Kaiken kaikkiaan siis kehitystä on tapahtunut omaan tasoon nähden, mutta kolmella koiralla ja tällä treenillä sijoitus ei ole vielä imarteleva. Olen kisojen jälkeen keskustellut monien muiden valjakkourheilijoiden kanssa, ja olen saanut todella paljon arvokasta informaatiota koirien nopeuden nostamisesta. Pitää muuten todetta että valjakkourheilijoilla on kerrassaan hieno asenne, ja vinkkejä jaetaan avoimesti kokemattomampien valjakoiden kanssa.

Yhteenvetona tuumaisin että koirien peruskunto on hyvä ja voimaa riittää. Kolmella koiralla ison ukon raahaaminen pitkin rataa antaa kuitenkin kilpailijoille yllin kyllin tasoitusta. Treeniä pitää muuttaa enemmän nopeutta kehittäväksi, kuskia keventää (tai vaihtaa kevyempään kuskiin…) – ja olisihan se kiva päästä kisaamaan kaikilla neljällä koiralla! Hyvä fiilis tästä jäi 🙂