Lajitteluperuste
Kuukausi: helmikuu 2017

Rekikoirasta huolehtiminen

Rekikoirasta huolehtiminen

Valjakkourheilu joutuu aika ajoin arvostelun kohteeksi. Usein lajista mitään tietämättömät esittävät väitteitä, joiden perusteena on silkka tietämättömyys. Tietämättömyyteen on onneksi helppo vastakeino: tehokas viestintä. Jokainen harrastaja voi tarjota virheellisten luulojen tilalle tietoa ja ymmärrystä.

”Koiria harjoitetaan, hoidetaan ja ruokitaan huolellisesti kuukausien ajan ennen kilpailuja. Omistajat tietävät juuri mitä koirat tarvitsevat huippukunnon saavuttamiseksi”

Kommentti kuvaa hyvin valjakkourheilun suhdetta todellisiin sankareihinsa, eli koiriin. Ajatus ei ole uusi, vaan tämän kommentin antoi Fred Ayer jo vuonna 1916 Moderator-Topics -lehden haastattelussa. Laji oli syntynyt hiljattain kultakuumeen sivujuonteena. Aluksi kisoissa juoksivat kaivosyhtiöiden virkavaljakot, työkoirat, mutta hyvin nopeasti niiden rinnalle syntyi ryhmä koiria joita harjoitettiin määrätietoisesti kilpailukäyttöön.

Kilpakoirat söivät paremmin kuin vanhat työtoverinsa. Usein jopa paremmin kuin omistajansa.

Keinomme huolehtia sankareistamme eivät ole juuri muuttuneet edellisen 100 vuoden aikana. Koirien tarkka ruokinta on yhä keskeinen tekijä menestyksen takana, samoin kuin tassujen hoito, nesteytysrytmi ja hieronta. Keinomme huolehtia lajimme julkisuuskuvasta ovat nekin suurimmalta osin samat. Jaetaan tietoa, ollaan avoimia ja kutsutaan epäröivästi lajiimme suhtautuvia tutustumaan toimintaan paikan päällä. Koirien oma tinkimätön halu päästä matkaan lähtöviivalle on paras todiste siitä että lajia harjoitetaan yhteistyössä, eikä koiria tahdonvastaisesti käskien!

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Rikkonaisesta talvesta huolimatta olemme saaneet treenattua koiria hyvin. Tammikuussa treeniä tuli eri metodein toistasataa kilometriä ja helmikuun alkuviikkoina harjoittelu jatkui nousujohteisena. Tällä viikolla ennusteet muuttuivat, ja ensi viikonlopun kilpailu Ohkolassa, kauden avauskilpailumme, peruttiin koska ilmeisesti lauantaihin mennessä lumet ovat muisto vain. Koirien ja kilpailijoiden turvallisuuden näkökulmasta päätös on perusteltu ja oikea.

Tämä ei ollut kuluvan kauden ensimmäinen peruttu kilpailu. Eikä todennäköisesti viimeinen. Voi olla, että monelle tiimille syyskaudesta siirrytäänkin suoraan kevätkauteen, ja talvikausi jää kokonaan väliin. Toivottavasti ensi kausi olisi toisenlainen ja pääsisimme välillä kilpailemaan lumellekin, mutta tilastojen valossa näyttää siltä että treenauksessa on parempi keskittyä sulanmaan lajeihin.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa viitataan usein tilastoihin. Tilastot voivat tuntua kaukaisilta, eikä niiden merkitystä osata aina selittää. Monessa yhteydessä on kerrottu, että lämpötila on noussut yhden asteen. Ilmatieteenlaitos julkaisee dataa vuodesta 1961 alkaen. Tutustuin palvelun kautta Salon mittaustuloksiin, ehkäpä siksi että se on sijaintinsa puolesta juuri Trailwindsin kannalta relevantein vertailupiste. Keräsin numerot yhteen, ja tein niiden pohjalta seuraavan esityksen.

Tammikuun keskilämpötilat ja kumulatiivinen keskiarvo 1977-2017

Data alkaa vuodesta 1961 mutta esityksessä huomioin datan vain vuodesta 1977 alkaen jotta keskiarvolla olisi ensimmäisestä esitetystä vuodesta alkaen jotain relevanssia. Sininen käyrä kuvaa tammikuun keskilämpötilaa per vuosi, kun taas punainen kuvaaja esittää keskiarvoa alkaen vuodesta 1961. Summa summarum; tammikuun keskilämpötila Salossa mitattuna on edellisen puolen vuosisadan aikana noussut 1,07ºC.

Yhden asteen lämpötilan muutos ei tosiaankaan kuulosta pahalta. Onko sillä nyt väliä, että onko lämpötila -14ºC vai kenties -13ºC? Eipä sillä olekaan. Mutta silläpä onkin väliä, onko lämpötila -0,5ºC vai +0,5ºC. Sadejaksot osuvat yleensä matalapaineen jaksoihin, ja matalapaineen vallitsessa on keskimääräistä lämpimämpää. Yleistäen voisi sanoa sadetta tulee silloin kun on lauhaa. Viime vuosisadan alkupuolen tammikuussa se tarkoitti yleensä pikkupakkasta. Nyt se tarkoittaa yleensä suojasäätä. Tuon yhden asteen takia lumi sataa räntänä tai vetenä. Ja se puolestaan sulattaa pois senkin lumen joka saatiin maahan pakkaspäivien aikana.

Voi olla että vuosi 2017 jää meidän tiimimme osalta historiaan vuotena, jolloin valjakkourheilun talvikausi peruttiin yhden asteen takia. Kauden avaus ei ikinä tullut. Onneksi kuitenkin koirat pääsivat edes muutamaksi päiväksi jäälle nautiskelemaan pitkistä vedoista!

Valjakkourheilijoiden kansainvälinen menestys

Valjakkourheilijoiden kansainvälinen menestys

Kansainvälisen rekikoiraurheilun kattojärjestön IFSS:n talvilajien maailmanmestaruus-kilpailut Kanadan Haliburtonissa saatiin viime viikolla päätökseen, ja Suomen joukkueen kokonaissaldo kisoista oli huimat seitsemän mitalia, joista peräti kuusi kultaista. Vesa-Pekka Jurvelin toi kotiin jo 11. maailmanmestaruutensa, eli kyseessä on kansainvälisestikin kovan luokan urheilija! Valjakkourheiluliitto on seurannut blogikirjoituksissa  ja Facebookissa Team Finlandin edistystä, mutta valtamedia ei näitä saavutuksia tunnu huomioivan.

Valjakkourheiluliitto listaa sivuillaan saavutuksia. Edellisissä arvokisoissa EM-mitaleja on tullut 13 kappaletta ja MM-mitaleja yhteensä 11 kappaletta, kun huomioidaan sekä sulanmaan lajit että talvilajit. Liiton esittämät luvut pitävät sisällään vain IFSS:n alaisuudessa järjestetyt kilpailut, joten käytännössä EM-mitaleita on tullut enemmänkin, sillä kansainvälisiä kattojärjestöjä on useita. Tämä ei tee valjakkourheilun tunnettavuuden edistämisestä tietenkään helpompaa, koska asian esittäminen selkeästi vaikeutuu eri liittojen sekamelskassa. Minä pitäydyn tässä kirjoituksessa siis vain merkittävimmän, eli IFSS:n luvuissa.

Lajiliittomme VUL sai vuonna 2016 Opetus- ja Kulttuuriministeriön tukea 27.000€. Jos nykyisen tuottavuusideologian tapaisesti ajatellaan että tuella pitäisi saada menestystä, voitaisiin sanoa että OKM saa sijoitukselleen erinomaista tuottoa; 13 kansainvälistä arvokisamitalia. OKM julkaisee vuosittain myöntämänsä tukieurot ja niiden saajat. Pienten lajien piiristä löytyy varmasti muitakin erinomaisiin tuloksiin päässeitä lajiliittoja, mutta väitänpä että vain harvat pystyvät kilpailemaan valjakkourheilun kanssa. Ja harvassa lajissa menestys on niin nousujohteista kuin valjakkourheilussa.

suomalaisten menestys valjakkourheilun kansainvälisissä kilpailuissa 1989-2016

Lajin näkyvyys mediassa on kuitenkin vaatimatonta. Liiton puheenjohtajan Juha Romppasen Itäraja 2017-projekti on herättänyt kiitettävästi huomiota, ja lajimme tuntuu toistuvasti kelpaavan uutisohjelmien loppukevennysten materiaaliksi. Urheilulajina sitä kuitenkin käsitellään omien piiriemme ulkopuolella hyvin vähän. MM-kilpailuista saatua menestystä ei ole taidettu kansallisen tason lehdistössä huomioida lainkaan. Onneksi monet paikallislehdet osaavat uutisoida oman kylän onnistumisista tarkemminkin!

Miten näkyvyyttä sitten voisi parantaa? Tiedon saatavuutta tulisi parantaa, sen pitäisi olla helposti saatavilla ja ymmärrettävässä muodossa. Jos toimittajan on helppo löytää faktat, on todennäköisempää että ne tulevat myös artikkeliin oikein. Allekirjoitannut yrittää parhaansa mukaan ylläpitää ja kehittää lajista kertovaa Wikipedia-sivua, ja haastan muutkin mukaan työhön. Toivon myös, että kaikki esittämäni luvut ja muut tiedot ovat oikein, mutta jos eivät ole, pyydän asiasta paremmin tietäviä korjaamaan asiat suoraan Wikipediaan – siihen ei tarvita mitään erikoisoikeuksia!

Toinen asia on, että kun meille harrastajille tarjoutuu mahdollisuuksia puhua lajistamme, ei valita helpointa polkua ja kerrota pelkästään elämyksellisistä hetkistä koirien kanssa. Pidetään mielessä, että tämä on myös urheilua, ja sitä puolta olisi hyvä tuoda myös entistä enemmän esille!

(Otsikkokuvan on ottanut Kimmo Virkki)