Syyskausi jatkuu

Anna Äiteen Pyrähys II DR4 luokassa

Viime viikonloppuna Trailwindsin tiimi pyyhälsi taas pitkin eteläisempää Suomea. Lauantaina kilpailtiin Pertunmaalla Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa ja sunnuntaina Janakkala Cross-kisassa. Tällä kertaa DR4-kärryluokissa kuskina oli Anna ja Jukkis avasi lauantaina canicross-kilpauran 2,2 kilometrin DCM-luokassa.

Liikenteeseen lähdettiin edelleen kolmella vetävällä koiralla. Windyn juoksut jatkuvat, ja koirien pää on aika pyörällä. Otimme matkaan myös pentueestamme Eskon, totuttelemaan kilpakoiran elämään ja matkustamiseen.

Pertunmaan Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa kilpailimme siis DR4-kilpaluokassa kolmella koiralla; kärjessä Poju ja Remu, pyörässä Mörö. Annalle oli arvottu viimeinen lähtövuoro, ja edellä starttasi yksi malamuutti- ja yksi malamuutti/siperianhusky-valjakko. Odotettavissa oli että niistä mennään ohi, ja näin kävikin, mutta ilmeisesti Remulla oli tosiaan jotain muuta kuin kilpajuoksut mielessä, kun malamuutit kiinnostivat sen verran että ohitusten jälkeen tulikin täys stoppi. Annalla oli täysi työ saada valjakko takaisin juoksuun, ja pysähdykseen tuhrautui pari minuuttia.

Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset
Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset

Kilpailun loppupuolella kärki luki rataa väärin eikä meinannut totella ohjeita, ja oli vetämässä mutkaa suoraksi merkinnöistä huolimatta. Tähänkin haasteeseen meni puolisen minuuttia. Tulostaulukkoa kun lukee niin nämä eivät vielä yhteensä olisi ihan suoraan muuttaneet sijoitusta mutta parannettavaa taas löytyy, enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Äiteen Pyrähys II DCM tulokset
Äiteen Pyrähys II DCM tulokset

Kilpailun viimeisenä lajina oli koirajuoksu, ja Jukkis lähti radalle viimeisenä. Luokassa oli neljä juoksijaa, ja se oli myös sijoitus maalissa. Jukkis juoksi Mörön kanssa, joka on vahvin koiristamme mutta ei ole kovin itsevarma; canicrossissa tämä näkyy epätasaisena vetona ja pään pyörimisenä, kun koira ei luota itseensä. Koska juoksijankaan kunto ei antanut myöden tavoitella kärkisijoituksia, niin tämä oli kuitenkin erinomainen tilaisuus testata koiraa kilpailutilanteessa ja kerätä kokemusta molemmille.

Janakkala Crossissa olimme ilmoittautuneet vain yhteen luokkaan, eli kolmen koiran harrasteluokkaan, 5 kilometrin radalle. Janakkalan hiekkamonttua kiertävä rata on pohjaltaan kova ja profiililtaan nopea. Tälläkin kertaa Remun suoritus jätti paljon toivomisen varaa ja tolpanjuuret kiinnostivat enemmän kuin juoksu. Viiden kilometrin rata kierrettiin lopulta ajassa 15:46

Janakkala Cross 2016 nopeus etäisyyden mukaan

Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty valjakon nopeus suhteessa kuljettuun matkaan. Kuten siitä ilmenee, kulki valjakko ihan mukavasti ensimmäiset neljä kilometriä, mutta viimeinen kilometri on ollut varsinaista viettien valtatietä, kun Remu on stoppaillut useammankin kerran, pysähdysten kesto kymmenestä sekunnista yli puoleen minuuttiin.

Taitaa olla niin että Remun ura johtokoirana alkaa olemaan taputeltu. Remu on nyt ollut meillä viime keväästä ja liinat ovat olleet löysinä toistuvasti. Valjaissa koira tuntuu laiskalta, mutta emme ole valmiita luovuttamaan. Pitää nyt selvittää että mitä vaikutusta on Remun siirtämisellä pyörään veljensä Mörön viereen, jahka Windy palaa riviin. Kokeilemme myös uusia valjaita – ostimme Janakkalasta parit Non-Stopit mukaan – ja Susanna Bürklandin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella myös osteopaatin apu voisi olla paikallaan.

Harjoittelun saralla Remun kanssa siirrytään nyt vähäksi aikaa yksilöharjoitteluun bikejoringin avulla. Yksin juostessa koira ei voi löysäillä, kun ei ole muita pitämässä liinoja kireällä. Toivottavasti suoritukset saadaan nousujohteisiksi!

Jämin kevätajot 2016

Pari viikkoa sitten kisattiin Ohkolassa, ja nyt oli vuorossa Jämin kevätajot. Valmistautuminen kisaan jäi vähänlaiseksi kun kevät alkoi tekemään tilaa kesälle ja lämpötilat karkasivat jo edellisenä viikonloppuna sellaisiksi, ettei koiria voinut harjoituttaa enää tehokkaasti. No, saivatpahan ainakin palautua edellisestä kisasta kunnolla.

Kisaa edeltävän viikon aikana kilpailukutsu eli aika voimakkaasti kun meteorologit kilpaa korjasivat ennusteitaan kesäisemmiksi. Lopulta rataselostus oli siirretty alkamaan 08:00, joka tarkoitti että edessä oli taas aikainen herätys. Kisavarusteiden pakkaaminen sujui jo jonkin asteisella rutiinilla ja perillekin löydettiin ihan ajallaan. Tällä kertaa oli jopa aikaa kytkeä koirat matkaketjuun ennenkuin rataselostus alkoi!

Koiria otimme mukaan tällä kertaa vain kolme, eli keulassa juoksivat Poju ja Remu, pyörässä Mörö yksin. Päätin että kisaan mieluummin varmoilla koirilla vähän hitaammin kuin otan mukaan epävarmuustekijöitä.

Jämin rataprofiili on mielestäni helpompi kuin Ohkolassa; sekä mutkia että mäkiä tuntui olevan vähemmän. Toisaalta rata on pehmeämpi, ja kun vielä lämpötila oli jo yhdeksän jälkeen aamulla Ohkolaa merkittävästi kuumempi, olivat tulokset keskimäärin hitaampia kuin pari viikkoa sitten. Meidän osaltamme tilanne oli kuitenkin toinen!

Tein keittiöanalyysiä molempiin kisoihin osallistuneiden suhteellisista tuloksista Ohkolassa ja Jämillä DR4-luokassa, ja keskimäärin matka taittui Jämillä 28 sekuntia hitaammin kuin Ohkolassa. Eli vaikka profiili on helpompi, oli pehmeän alustan ja lämpimän kelin yhdistelmä omiaan hidastamaan valjakoita. Meidän osaltamme tulos oli kuitenkin 21 sekuntia nopeampi. Suhteellisesti meidän tuloksemme parani huomattavasti jättämällä epävarma koira pois valjakosta ja tekemällä itse enemmän töitä ylämäissä.

Loppuaikamme oli tällä kertaa 11:38 ja keskinopeus 21.7 km/h. Ei siis puhuta huipputuloksista, mutta kehityksen suunta on sentään oikea Sijoituksemme tällä kertaa 12/14, eli emmepähän olleet viimeisiä!

Anna osallistui Pojun kanssa koirajuoksuun DCW-luokassa, mutta tässä meille tuli ajanhallintavirhe. Kärryluokan startissa olimme lähtöalueella turhan aikaisin, noin kymmenen minuuttia etuajassa jolloin koirat kuluttivat turhaan virtaansa hinkumalla radalle ennen omaa vuoroa. Annan lähdön kanssa taasen emme olleet hereillä kellon kanssa (Garminit jäi kotiin!) ja niinpä Anna myöhästyi lähtövuorostaan, siirrettiin starttaamaan luokan viimeisenä ja kärsimään kolmen lähtövälin aikarangaistuksen. Onni onnettomuudessa että lähtövälit olivat nopeasti nousevan lämpötilan takia 30 sekuntia, eli aikasakko oli yhteensä 1:30.

Annakin juoksi kotikutoisen tilastoni valossa suhteellisesti paremmin Jämillä kuin Ohkolassa, suhteutettuna siis muihin molempiin kisoihin osallistuneihin, jos aikasakkoa ei lasketa. Ilman sakkoa Annan loppuaika olisi ollut 18:15 jolla olisi tullut luokan neljäs sijoitus. Nyt lopputulos on 19:45 ja sillä sijoitus 6/7.

Ihmettelen hieman että miksi aikasakkoa ei näytetä virallisissa tuloksissa? Mielestäni nykyinen merkintätapa on hieman harhaanjohtava. Hylkäysten osalta sentään tuloksissa merkitään rikotut sääntökohdat, mutta tässsä olisi pienen viilauksen paikka.

Tällä kertaa siis virheet olivat puhtaasti inhimillisiä ja koirat tekivät hyvää työtä. Tähän on hyvä lopettaa kevätkausi, siirtyä kesän uittotreeneihin, ja odotella syksyä!

P.S: Pennut ovat jo alkaneet jaloitella ja tulleet ulos kopista.

(Artikkelin kuvan on ottanut Jarkko Parikka)

Ohkolan kevätajot 2016

Jukkis ja valjakko Ohkolan kevätajoissa 2016

Ohkolan kevätajot olivat tietyllä tapaa meidän pienen valjakkourheilutiimimme avauskilpailu. Sanon näin siksi että ensinnäkin olimme Ohkolassa ensimmäistä kertaa molemmat kilpailemassa ja toisekseen nyt kilpailtiin neljän koiran kärryluokassa (DR4) canicrossin (koirajuoksun) lisäksi.

Kaksi päivää ennen kisoja piti lähteä viimeistelylenkille kun huomasimme että kärrystä oli rengas rikki. Meillä ei ole välineitä (eikä tottapuhuen taitojaaan) korjata rengasta itse, joten kuskasimme kärryn kiireen vilkkaa Virkkalan Urheiluliikkeeseen, joka sesonkikiireestä huolimatta lupasi hoitaa pelin kuntoon. Ja niin tekivätkin, kärry oli seuraavana päivänä valmis kisoihin!

Valmistauduimme kisoihin melko hyvin, eli siis kaikki oli pakattuna valmiiksi autoon jo illalla ja tavaralistat kirjoitettuna valmiiksi. Allekirjoittanut oli tosin pakannut epähuomiossa väärät valjaat, mutta onneksi Anna huomasi virheen hyvissä ajoin. Lähdimme ajelemaan kohti Ohkolaa kukonlaulun aikaan ja ajoitus meni nappiin; auto parkkiin ja suoraan rataselostukseen!
Siinä mielessä tämä myöhäinen kauden avaus oli haastava että toinen johtajakoiristamme, Windy, on tietenkin mammalomalla ja jäi kotiin pentujen kanssa. Windyä paikkaamaan otettiin reservistä Ritu, joka on aiemmin ollut ihan hyvä juoksija.
Rataselostuksen jälkeen vaikutti olevan paljon luppoaikaa. Tutustuimme naapureihin, juttelimme niitä näitä, ja yhtäkkiä olikin reilu kymmenen minuuttia lähtövuorooni! Hirmuisella kiirellä koirat ulos häkeistä, valjaisiin ja liinoihin. Lähtöalueelle päästessämme taisi meidän edellämme olla yksi valjakko odottamassa vuoroaan, eli montaa minuuttia ei jäänyt löysää aikatauluun.
Vapaaehtoisten avustamana talutimme Lullebieggamme lähtöviivalle. Sitten alkoi lähtölaskenta. Käsky kuului, ja koirat ampaisivat matkaan. Ritu hinnaili startissa hieman, joten en uskaltanut potkutella heti ettei kärry änge kintereille, mutta hetken jälkeen tiimi alkoi toimimaan ja etenimme hyvää vauhtia.
Hyvää vauhtia riitti kuitenkin vain reilun kilometrin verran. Sen jälkeen Ritu alkoi hidastelemaan alamäissä, ei vain yksinkertaisesti pysy muiden vauhdissa mukana. Tässä kohtaa tuli myös ainoa ohitustilanteemme, kun takaamme startannut meni meistä ohi. Onneksi treeneissä on tullut jonkin verran edes yksittäisten koirien ohituksia, ja kaikki meni mallikkaasti, joskaan en kuullut Ohi-huutoa ja ensimmäinen havaintoni kilpailijoista oli kun vierelleni ilmestyi takaa vieraita huskyjä.
Toisen valjakon vanavedessä meno piristyi joksikin aikaa, mutta ennen kuin kolme kilometriä oli kasassa oli vauhti alkanut taas hiipumaan ja kärkikoirat juosseet kerran hutiin, joskin vahinko jäi pieneksi. Mutta sitten Ritu ilmeisesti turhautui täysin kun ei oikein pysynyt muiden perässä, ja istui takapuolensa uralle kesken juoksun, muuntautuen ajoankkuriksi, ja pysäyttäen lopulta koko valjakon. Melkoisen sadattelun, uhkailun ja manaamisen jälkeen matka kuitenkin jatkui, mutta vauhti olikini mennyttä. Viimeisessä mutkassa kärki sai neronleimauksen ja juoksi suoraan teippien ali. Onneksi ylipaino on ylivoimaa ja sain vedettyä tiimin takaisin uralle (arvoitukseksi jää kuinka Anna olisi tilanteen ratkaissut?).
Maaliin pääsimme ajalla 11:58, ollen siis kisojen hitain valjakko luokassamme. Se ei sinänsä ollut yllätys; tavoitteita oli vain kaksi, eli päästä lähtöviivalle, ja mahdollisesti päästä maaliin. Uskon aiempien harrastusteni valossa vahvasti ajatukseen siitä että kilpailemaan kannattaa ryhtyä heti kun voi, eikä vasta sitten kun on salaa treenattu niin että pärjätään. Tämä ennen muuta siksi että vain kilpailu opettaa mitä kannattaa treenata, ja vasta kun kilpailut rytmittävät treeniä, alkaa koko hommassa olemaan joku juoni.
Mutta kyllä se keskelle rataa takapuolen pysäköinti harmitti.
Annalla meni onneksi paljon paremmin Pojun kanssa DCW-luokassa. Ajalla 17:05 sijoittui viidenneksi.
(Kuva: Tomi Niemi)