Lajitteluperuste
Avainsana: harjoittelu

Esimakua talvikaudesta

Esimakua talvikaudesta

Etelä-Suomessa ei kovinkaan usein saada pysyvää lumipeitettä marraskuussa, mutta vaikka tämä jäisikin väliaikaiseksi, niin oli kyllä hienoa päästä aloittamaan rekikausi 9.11.

 

Viimeinen kärrytreeni ajettiin sunnuntaina 6.11, ja liukas tie teki tepposet. Isäntä sinkoutui routaiselle tienpinnalle ja kärry ojaan. Ensin mainittu selvisi mustelmilla, jälkimmäinen taasen kärrättiin seuraavana päivänä Virkkalan Urheiluliikkeeseen vähän kattavampaan syyshuoltoon. Ainakin toinen jarrukahva menee kokonaan vaihtoon. Onneksi Virkkalasta saa huollon ja varaosat varsin edullisesti.

Marraskuun toinen viikko menikin sitten yllättävän talvisissa merkeissä. Kuormareki kaivettiin kesäteloilta ja koirat ovat päässeet treenaamaan parikin kertaa lumella. On se kyllä niin, että valjakkourheilu pääsee oikeuksiinsa vasta hankien keskellä! Tätä mieltä tuntuvat olevan sekä musherit, että koirat.

Pennut ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että niille oli aika rakentaa omat ruokinta-aukot tarhoihin. Helpottaa meidänkin arkea melkoisesti, kun kaikkien koirien ruokinta voidaan hoitaa nyt kulkematta tarhaan sisälle. Toppatakki päällä ja vanttuut kädessä kippojen kanssa oviaukosta tasapainoileminen lumisella ja jäisellä kynnyksellä kun ei ole erityisen hauskaa 😉

Kun rupesimme keväällä ensimmäisiä ruokinta-aukkoja tekemään kalteritarhaan, en löytänyt netistä mitään ohjeita, joten isäni kanssa kehitimme oman rakenteen aukoille. Olisiko tämä asia josta toivoisitte blogikirjoitusta? Ja voinhan minä tuosta verkkotarhastakin kirjoittaa, miten se on rakennettu, jos näistä vinkkejä kaivataan.

Seuraavat kisat ovat näillä näkymin tammikuussa, joten nyt on hyvää aikaa nostaa koirien suorituskykyä, Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja odotamme kovasti pääsevämme niiden kanssa tositoimiin, mutta sitä pitää vielä odottaa. Teimme tässä välissä myös muutoksia kotisivujemme hallintapalveluihin, jonka takia sivumme olivat poissa käytöstä pari päivää tällä viikolla. Nyt sivut pyörivät uudella, entistä tehokkaammalla alustalla, joten aiemmin ajoittain ilmennyttä hitautta ei pitäisi enää ilmetä.

Syyskausi jatkuu

Syyskausi jatkuu

Viime viikonloppuna Trailwindsin tiimi pyyhälsi taas pitkin eteläisempää Suomea. Lauantaina kilpailtiin Pertunmaalla Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa ja sunnuntaina Janakkala Cross-kisassa. Tällä kertaa DR4-kärryluokissa kuskina oli Anna ja Jukkis avasi lauantaina canicross-kilpauran 2,2 kilometrin DCM-luokassa.

Liikenteeseen lähdettiin edelleen kolmella vetävällä koiralla. Windyn juoksut jatkuvat, ja koirien pää on aika pyörällä. Otimme matkaan myös pentueestamme Eskon, totuttelemaan kilpakoiran elämään ja matkustamiseen.

Pertunmaan Äiteen Pyrähys II -tapahtumassa kilpailimme siis DR4-kilpaluokassa kolmella koiralla; kärjessä Poju ja Remu, pyörässä Mörö. Annalle oli arvottu viimeinen lähtövuoro, ja edellä starttasi yksi malamuutti- ja yksi malamuutti/siperianhusky-valjakko. Odotettavissa oli että niistä mennään ohi, ja näin kävikin, mutta ilmeisesti Remulla oli tosiaan jotain muuta kuin kilpajuoksut mielessä, kun malamuutit kiinnostivat sen verran että ohitusten jälkeen tulikin täys stoppi. Annalla oli täysi työ saada valjakko takaisin juoksuun, ja pysähdykseen tuhrautui pari minuuttia.

Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset
Äiteen Pyrähys II DR4 tulokset

Kilpailun loppupuolella kärki luki rataa väärin eikä meinannut totella ohjeita, ja oli vetämässä mutkaa suoraksi merkinnöistä huolimatta. Tähänkin haasteeseen meni puolisen minuuttia. Tulostaulukkoa kun lukee niin nämä eivät vielä yhteensä olisi ihan suoraan muuttaneet sijoitusta mutta parannettavaa taas löytyy, enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

Äiteen Pyrähys II DCM tulokset
Äiteen Pyrähys II DCM tulokset

Kilpailun viimeisenä lajina oli koirajuoksu, ja Jukkis lähti radalle viimeisenä. Luokassa oli neljä juoksijaa, ja se oli myös sijoitus maalissa. Jukkis juoksi Mörön kanssa, joka on vahvin koiristamme mutta ei ole kovin itsevarma; canicrossissa tämä näkyy epätasaisena vetona ja pään pyörimisenä, kun koira ei luota itseensä. Koska juoksijankaan kunto ei antanut myöden tavoitella kärkisijoituksia, niin tämä oli kuitenkin erinomainen tilaisuus testata koiraa kilpailutilanteessa ja kerätä kokemusta molemmille.

Janakkala Crossissa olimme ilmoittautuneet vain yhteen luokkaan, eli kolmen koiran harrasteluokkaan, 5 kilometrin radalle. Janakkalan hiekkamonttua kiertävä rata on pohjaltaan kova ja profiililtaan nopea. Tälläkin kertaa Remun suoritus jätti paljon toivomisen varaa ja tolpanjuuret kiinnostivat enemmän kuin juoksu. Viiden kilometrin rata kierrettiin lopulta ajassa 15:46

Janakkala Cross 2016 nopeus etäisyyden mukaan

Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty valjakon nopeus suhteessa kuljettuun matkaan. Kuten siitä ilmenee, kulki valjakko ihan mukavasti ensimmäiset neljä kilometriä, mutta viimeinen kilometri on ollut varsinaista viettien valtatietä, kun Remu on stoppaillut useammankin kerran, pysähdysten kesto kymmenestä sekunnista yli puoleen minuuttiin.

Taitaa olla niin että Remun ura johtokoirana alkaa olemaan taputeltu. Remu on nyt ollut meillä viime keväästä ja liinat ovat olleet löysinä toistuvasti. Valjaissa koira tuntuu laiskalta, mutta emme ole valmiita luovuttamaan. Pitää nyt selvittää että mitä vaikutusta on Remun siirtämisellä pyörään veljensä Mörön viereen, jahka Windy palaa riviin. Kokeilemme myös uusia valjaita – ostimme Janakkalasta parit Non-Stopit mukaan – ja Susanna Bürklandin kanssa käytyjen keskustelujen perusteella myös osteopaatin apu voisi olla paikallaan.

Harjoittelun saralla Remun kanssa siirrytään nyt vähäksi aikaa yksilöharjoitteluun bikejoringin avulla. Yksin juostessa koira ei voi löysäillä, kun ei ole muita pitämässä liinoja kireällä. Toivottavasti suoritukset saadaan nousujohteisiksi!

Uusi kausi alkaa

Uusi kausi alkaa

Neljän yön päästä pitäisi startata 2016 syyskausi. Ohjelmassa on siis Jämin Syysajot, ja 2 x 4,2 KM DR4-luokassa. Ensimmäistä kertaa kilpailemme perättäisinä päivinä, joten välissä on luvassa myös telttayö. Varustautuminen ja pakkaaminen on jo alkanut, mutta joitakin varustehankintoja on vielä tekemättä.

Viime kausi lopetettiin vajaalla tiimillä Windyn tiineyden takia. Nyt näyttää siltä että uusi kausi startataan samoissa tunnelmissa, koska neidillä on juoksut ja se tarkoittaa että urosten treeneistä (eikä siis todennäköisesti kisoistakaan) tule yhtään mitään. Tänään piti ajaa viimeinen vauhtilenkki, mutta näköjään kiima on jo siinä pisteessä että urosten pää menee auttamattomasti sekaisin. Näillä näkymin kilpailemme siis kolmella uroksella ja Windy jää kotiin vahtimaan pentuja.

On tässä sentään jotain positiivistakin. Kesän ja alkusyksyn treenit ovat olleet ihan eri tasolla kuin viime keväänä. Tuloskehitystäkin siis voisi ainakin siitä vinkkelistä katsoen odottaa. Ja onpahan nyt ainakin vertailukelpoinen tulos kevät- ja syyskisoissa, kun matkaan lähdetään samalla kokoonpanolla. Toivottavasti seuraaviin kisoihin päästäisiin jo neljän koiran voimin. Vaikka isäntä onkin kiloja tiputtanut, on niitä silti kolmelle koiralle enemmän kuin tarpeeksi…