Lajitteluperuste
Avainsana: husky

Esimakua talvikaudesta

Esimakua talvikaudesta

Etelä-Suomessa ei kovinkaan usein saada pysyvää lumipeitettä marraskuussa, mutta vaikka tämä jäisikin väliaikaiseksi, niin oli kyllä hienoa päästä aloittamaan rekikausi 9.11.

 

Viimeinen kärrytreeni ajettiin sunnuntaina 6.11, ja liukas tie teki tepposet. Isäntä sinkoutui routaiselle tienpinnalle ja kärry ojaan. Ensin mainittu selvisi mustelmilla, jälkimmäinen taasen kärrättiin seuraavana päivänä Virkkalan Urheiluliikkeeseen vähän kattavampaan syyshuoltoon. Ainakin toinen jarrukahva menee kokonaan vaihtoon. Onneksi Virkkalasta saa huollon ja varaosat varsin edullisesti.

Marraskuun toinen viikko menikin sitten yllättävän talvisissa merkeissä. Kuormareki kaivettiin kesäteloilta ja koirat ovat päässeet treenaamaan parikin kertaa lumella. On se kyllä niin, että valjakkourheilu pääsee oikeuksiinsa vasta hankien keskellä! Tätä mieltä tuntuvat olevan sekä musherit, että koirat.

Pennut ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että niille oli aika rakentaa omat ruokinta-aukot tarhoihin. Helpottaa meidänkin arkea melkoisesti, kun kaikkien koirien ruokinta voidaan hoitaa nyt kulkematta tarhaan sisälle. Toppatakki päällä ja vanttuut kädessä kippojen kanssa oviaukosta tasapainoileminen lumisella ja jäisellä kynnyksellä kun ei ole erityisen hauskaa 😉

Kun rupesimme keväällä ensimmäisiä ruokinta-aukkoja tekemään kalteritarhaan, en löytänyt netistä mitään ohjeita, joten isäni kanssa kehitimme oman rakenteen aukoille. Olisiko tämä asia josta toivoisitte blogikirjoitusta? Ja voinhan minä tuosta verkkotarhastakin kirjoittaa, miten se on rakennettu, jos näistä vinkkejä kaivataan.

Seuraavat kisat ovat näillä näkymin tammikuussa, joten nyt on hyvää aikaa nostaa koirien suorituskykyä, Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja odotamme kovasti pääsevämme niiden kanssa tositoimiin, mutta sitä pitää vielä odottaa. Teimme tässä välissä myös muutoksia kotisivujemme hallintapalveluihin, jonka takia sivumme olivat poissa käytöstä pari päivää tällä viikolla. Nyt sivut pyörivät uudella, entistä tehokkaammalla alustalla, joten aiemmin ajoittain ilmennyttä hitautta ei pitäisi enää ilmetä.

Jämin kevätajot 2016

Jämin kevätajot 2016

Pari viikkoa sitten kisattiin Ohkolassa, ja nyt oli vuorossa Jämin kevätajot. Valmistautuminen kisaan jäi vähänlaiseksi kun kevät alkoi tekemään tilaa kesälle ja lämpötilat karkasivat jo edellisenä viikonloppuna sellaisiksi, ettei koiria voinut harjoituttaa enää tehokkaasti. No, saivatpahan ainakin palautua edellisestä kisasta kunnolla.

Kisaa edeltävän viikon aikana kilpailukutsu eli aika voimakkaasti kun meteorologit kilpaa korjasivat ennusteitaan kesäisemmiksi. Lopulta rataselostus oli siirretty alkamaan 08:00, joka tarkoitti että edessä oli taas aikainen herätys. Kisavarusteiden pakkaaminen sujui jo jonkin asteisella rutiinilla ja perillekin löydettiin ihan ajallaan. Tällä kertaa oli jopa aikaa kytkeä koirat matkaketjuun ennenkuin rataselostus alkoi!

Koiria otimme mukaan tällä kertaa vain kolme, eli keulassa juoksivat Poju ja Remu, pyörässä Mörö yksin. Päätin että kisaan mieluummin varmoilla koirilla vähän hitaammin kuin otan mukaan epävarmuustekijöitä.

Jämin rataprofiili on mielestäni helpompi kuin Ohkolassa; sekä mutkia että mäkiä tuntui olevan vähemmän. Toisaalta rata on pehmeämpi, ja kun vielä lämpötila oli jo yhdeksän jälkeen aamulla Ohkolaa merkittävästi kuumempi, olivat tulokset keskimäärin hitaampia kuin pari viikkoa sitten. Meidän osaltamme tilanne oli kuitenkin toinen!

Tein keittiöanalyysiä molempiin kisoihin osallistuneiden suhteellisista tuloksista Ohkolassa ja Jämillä DR4-luokassa, ja keskimäärin matka taittui Jämillä 28 sekuntia hitaammin kuin Ohkolassa. Eli vaikka profiili on helpompi, oli pehmeän alustan ja lämpimän kelin yhdistelmä omiaan hidastamaan valjakoita. Meidän osaltamme tulos oli kuitenkin 21 sekuntia nopeampi. Suhteellisesti meidän tuloksemme parani huomattavasti jättämällä epävarma koira pois valjakosta ja tekemällä itse enemmän töitä ylämäissä.

Loppuaikamme oli tällä kertaa 11:38 ja keskinopeus 21.7 km/h. Ei siis puhuta huipputuloksista, mutta kehityksen suunta on sentään oikea Sijoituksemme tällä kertaa 12/14, eli emmepähän olleet viimeisiä!

Anna osallistui Pojun kanssa koirajuoksuun DCW-luokassa, mutta tässä meille tuli ajanhallintavirhe. Kärryluokan startissa olimme lähtöalueella turhan aikaisin, noin kymmenen minuuttia etuajassa jolloin koirat kuluttivat turhaan virtaansa hinkumalla radalle ennen omaa vuoroa. Annan lähdön kanssa taasen emme olleet hereillä kellon kanssa (Garminit jäi kotiin!) ja niinpä Anna myöhästyi lähtövuorostaan, siirrettiin starttaamaan luokan viimeisenä ja kärsimään kolmen lähtövälin aikarangaistuksen. Onni onnettomuudessa että lähtövälit olivat nopeasti nousevan lämpötilan takia 30 sekuntia, eli aikasakko oli yhteensä 1:30.

Annakin juoksi kotikutoisen tilastoni valossa suhteellisesti paremmin Jämillä kuin Ohkolassa, suhteutettuna siis muihin molempiin kisoihin osallistuneihin, jos aikasakkoa ei lasketa. Ilman sakkoa Annan loppuaika olisi ollut 18:15 jolla olisi tullut luokan neljäs sijoitus. Nyt lopputulos on 19:45 ja sillä sijoitus 6/7.

Ihmettelen hieman että miksi aikasakkoa ei näytetä virallisissa tuloksissa? Mielestäni nykyinen merkintätapa on hieman harhaanjohtava. Hylkäysten osalta sentään tuloksissa merkitään rikotut sääntökohdat, mutta tässsä olisi pienen viilauksen paikka.

Tällä kertaa siis virheet olivat puhtaasti inhimillisiä ja koirat tekivät hyvää työtä. Tähän on hyvä lopettaa kevätkausi, siirtyä kesän uittotreeneihin, ja odotella syksyä!

P.S: Pennut ovat jo alkaneet jaloitella ja tulleet ulos kopista.

(Artikkelin kuvan on ottanut Jarkko Parikka)

Windyn ja Pojun pentue syntynyt

Windyn ja Pojun pentue syntynyt

Viime viikon lopulla se sitten tapahtui ja Windy synnytti 7 pentua. Synnytys meni hyvin omatoimisesti. Laskettuun aikaan oli vielä useampi päivä aikaa ja illalla palatessamme kaupungilta kahdeksan aikoihin kuului tarhasta vaimeaa vinkumista. Neljä oli jo tupsahtanut maailmaan ja Windy nuoleskeli pentujaan rauhallisen oloisesti.

Pentuja tuli maailmaan noin tunnin välein kunnes aamuyön pikkutunteina kaikki 7 olivat syntyneet. Itseasiassa hetken aikaa luulimme pentuja olleen 8 kun emme halunneet tarpeettomasti nostella niitä ja emon suojissa on välillä vaikea erottaa yhtä pentua toisesta. Joka tapauksessa kaikki voivat hyvin!

Me emme siis osallistuneet synnytykseen oikeastaan mitenkään jos ei lasketa yhden pennun siirtämistä takaisin emon luokse. Keli illalla oli kirkas mutta viileä, lämpötila alimmillaan -3*C. Pennut syntyivät suoraan tarhaan, eivätkä ole tällä hetkellä vielä käyneetkään sisätiloissa.

(Artikkelin kuvan ottanut Anna Kekkonen)

Koirien ruokinnasta

Koirien ruokinnasta

Pakkaset paukkuvat siihen malliin että mitään vesikippoa ei tarhaan parane jättää. Järsivät sen vaan palasiksi, eikä lämmitettävääkään kippoa oikein uskalla laittaa; epäilenpä että nakertavat kaapelin katki alta aikayksikön.Eli ei auta muu kuin juottaa koirat aamulla, laittaa iltaruoan sekaan reilusti lientä ja tietysti nesteyttää treenien yhteydessä vielä erikseen.

Niin, ja kyllähän nuo tuota lunta popsivat näköjään aika paljonkin. Tiedä sitten että kuinka paljon se lopulta koiraa nesteyttää? Omat oppini vuorikiipeilyn puolelta ainakin sanovat että ihmisen on melko lailla turha yrittää nesteyttää itseään lumella. Sen sulattaminen suussa kuluttaa niin paljon energiaa että lopputulos on joko yhdentekevä tai suorastaan haitallinen. Ilmeisesti koirilla kuitenkin asia on hieman toisin, pitääpä selvittää jostakin.

Jokatapauksessa koirat siis saavat aamupäivällä haaleaa tai lämpöistä lientä johon on sekotettu 0-2 pötköä lihaa per 4 koiraa (riippuen ohjelmassa olevan treenin määrästä). Tänään esimerkiksi sekaan tuli vain kissanruoan jämät antamaan vähän makua, sekä loraus öljyä, koska ohjelmassa ei ole treenejä.

Illansuussa on sitten ruokinnan aika. Tällä hetkellä tarjolla on Jahti&Vahti Extra Energiaa, sekä Jahti&Vahti Barf Sikanautaa. Sapuskan määrä vaihtelee koirittain ja kausittain, sekä tietysti treenin mukaan. Ruoan mukaan laitetaan reilusti nestettä.

Yhden pointterin voisin tähän lisätä, jonka poimin Seppala Kennelsin muutenkin lukemisen arvoisista artikkeleista. Eli siis se että huskyn kanssa ei koskaan tarvitse miettiä että nesteyttääkö liikaa; ylimääräinen neste tulee kyllä heti ulos, eikä aiheuta muita ongelmia. Eli nestettä vaan tarjolle, usein ja reilusti.

Lunta tupaan (ja jäälle)

Lunta tupaan (ja jäälle)

Käytiin taas ajamassa koirien kanssa. Tällä kertaa lunta oli kerennyt tulla jo muutama sentti ja lämpötilat ovat pysyneet edellisen treenin jälkeen välillä -8…-15 °C. Lunta sateli vaihtelevasti treenin aikanakin, mutta ei haittaavasti. Lumi oli kovaa, kuivaa ja pakkautunut tuulessa epätasaisesti dyyneiksi.

Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki
Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki

Vaikka eroa lumimäärässä ei olekaan kuin pari senttiä, oli vaikutus vauhtiin silmiinpistävä alusta asti. Koirat joutuivat tosissaan puskemaan paksumpien kohtien läpi, reen pohja hankasi kuivaa lunta vasten, ja vastaavasti paljaissa kohdissa tassut sutivat pahemman kerran.Alkumatkan kärjessä oli Ritu, mutta alkamassa olevat juoksut sotkevat motivaatiota. Parin kilsan jälkeen vaihdoin keulaan Pojun, jonka jälkeen eteneminen oli vauhdin puolesta tasaisempaa, mutta vastaavasti suunta ei pysynyt millään; Poju jolkottelee oikealta vasemmalle ja takaisin, ihan miten sattuu, eikä kuuntele oikeastaan mitään.No mutta kilometrejä kertyi sentään vajaat 12. Treeni löytyy myös Garmin Connectista.

Kauden avauksen videopläjäys

Kauden avauksen videopläjäys

Tulipahan tehtyä kauden avauksen parista kuvasta ja lyhyestä videonpätkästä tällainen kompilaatio Youtubeenkin. Onpahan sitten myöhemminkin jotain mitä katsella, kun omilta koneilta nuo tuppaavat ajan saatossa katoamaan.

Kausi 2016 käynnistetty

Kausi 2016 käynnistetty

Talvi saapui Etelä-Suomeenkin alkaneen vuoden kunniaksi ja kovat pakkaset yhdistettynä maltilliseen määrään lunta ovat pitäneet huolen siitä, että järven jää on jo vuodenaikaan nähden aika paksussa kunnossa. Varsinkin verrattuna edellisiin pariin vuoteen, kun järvi ei ole oikeastaan jäätynyt lainkaan!
Tämän kunniaksi pääsimme aloittamaan rekikauden aukealla järvenjäällä! Jäällä oli jokunen muukin kulkija, joita koirat kiinnostuneina seurasivat, mutta pääasiallisesti pääsimme kulkemaan ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen rekiretki tälle talvelle, en asettanut oikeastaan mitään tavoitteita ja annoin koirien pitkälti itse valita reitin.
Alkumatkasta kärjessä menivät Ritu ja Poju, mutta muutaman kilometrin jälkeen tämän konfiguraation ongelma oli ilmeinen; Poju on aika lailla vahvempi ja kun kuljetaan uran ulkopuolella niin alkaa valjakko viettää Pojun puolelle. Käytännössä tämä ilmeni siten että koko konkkaronkka piirsi järven jäälle reilun kilometrin halkaisijalla ympyrää, kunnes tajusin tilanteen.
Muutin kokoonpanoa, ja siirsin Pojun pyörään Windyn seuraksi, ja Ritu jatkoi kärjessä yksin. 
Korvia koirilla ei ollut päässään lainkaan ja on selvää, että Ritun kanssa pitää ruveta treenaamaan suuntia määrätietoisesti. Yksi vastaantuleva karvakorva osui reitille eikä tilanteesta selvitty ilman hämmennystä, joskin sekin tilanne olisi voinut mennä kehnomminkin!
En juuri koiria hoputtanut vaan halusin saada myöhempää vertailua varten pohjatuloksen. Näillä asetelmilla päädyttiin 12 kilometrin matkalla noin 9 km/h keskinopeuteen, huippujen ollessa 21,5 km/h alkuinnostuksen voimin. 

Notes to self: rauhallisempi startti antanee paremman lopputuloksen ja kärjessä vain yksi koira kunnes suunnat alkavat hahmottua (joskus vuonna 2019).