Lajitteluperuste
Avainsana: jää

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Rikkonaisesta talvesta huolimatta olemme saaneet treenattua koiria hyvin. Tammikuussa treeniä tuli eri metodein toistasataa kilometriä ja helmikuun alkuviikkoina harjoittelu jatkui nousujohteisena. Tällä viikolla ennusteet muuttuivat, ja ensi viikonlopun kilpailu Ohkolassa, kauden avauskilpailumme, peruttiin koska ilmeisesti lauantaihin mennessä lumet ovat muisto vain. Koirien ja kilpailijoiden turvallisuuden näkökulmasta päätös on perusteltu ja oikea.

Tämä ei ollut kuluvan kauden ensimmäinen peruttu kilpailu. Eikä todennäköisesti viimeinen. Voi olla, että monelle tiimille syyskaudesta siirrytäänkin suoraan kevätkauteen, ja talvikausi jää kokonaan väliin. Toivottavasti ensi kausi olisi toisenlainen ja pääsisimme välillä kilpailemaan lumellekin, mutta tilastojen valossa näyttää siltä että treenauksessa on parempi keskittyä sulanmaan lajeihin.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa viitataan usein tilastoihin. Tilastot voivat tuntua kaukaisilta, eikä niiden merkitystä osata aina selittää. Monessa yhteydessä on kerrottu, että lämpötila on noussut yhden asteen. Ilmatieteenlaitos julkaisee dataa vuodesta 1961 alkaen. Tutustuin palvelun kautta Salon mittaustuloksiin, ehkäpä siksi että se on sijaintinsa puolesta juuri Trailwindsin kannalta relevantein vertailupiste. Keräsin numerot yhteen, ja tein niiden pohjalta seuraavan esityksen.

Tammikuun keskilämpötilat ja kumulatiivinen keskiarvo 1977-2017

Data alkaa vuodesta 1961 mutta esityksessä huomioin datan vain vuodesta 1977 alkaen jotta keskiarvolla olisi ensimmäisestä esitetystä vuodesta alkaen jotain relevanssia. Sininen käyrä kuvaa tammikuun keskilämpötilaa per vuosi, kun taas punainen kuvaaja esittää keskiarvoa alkaen vuodesta 1961. Summa summarum; tammikuun keskilämpötila Salossa mitattuna on edellisen puolen vuosisadan aikana noussut 1,07ºC.

Yhden asteen lämpötilan muutos ei tosiaankaan kuulosta pahalta. Onko sillä nyt väliä, että onko lämpötila -14ºC vai kenties -13ºC? Eipä sillä olekaan. Mutta silläpä onkin väliä, onko lämpötila -0,5ºC vai +0,5ºC. Sadejaksot osuvat yleensä matalapaineen jaksoihin, ja matalapaineen vallitsessa on keskimääräistä lämpimämpää. Yleistäen voisi sanoa sadetta tulee silloin kun on lauhaa. Viime vuosisadan alkupuolen tammikuussa se tarkoitti yleensä pikkupakkasta. Nyt se tarkoittaa yleensä suojasäätä. Tuon yhden asteen takia lumi sataa räntänä tai vetenä. Ja se puolestaan sulattaa pois senkin lumen joka saatiin maahan pakkaspäivien aikana.

Voi olla että vuosi 2017 jää meidän tiimimme osalta historiaan vuotena, jolloin valjakkourheilun talvikausi peruttiin yhden asteen takia. Kauden avaus ei ikinä tullut. Onneksi kuitenkin koirat pääsivat edes muutamaksi päiväksi jäälle nautiskelemaan pitkistä vedoista!

Jäätyneet jalakset

Jäätyneet jalakset

Tulipa taas opittua uutta. Ei kannata jättää jalasten huoltosettiä auton perään kun lähtee järven jäälle. Jostain syystä useassa kohdassa oli koko järven leveydeltä (useampi kilometri) tullut jäähän halkeamia joista oli noussut jään ja hangen väliin vettä. Tämä on ikävää paitsi koirien tassuille, myös jalaksille, koska jäinen sohjo -12*C pakkasessa jäätyi nopeasti sekä jalasten pohjaan että reunoille, ja alkoi nopeasti syömään valjakon nopeutta.

Parin kilometrin jälkeen, vailla välineitä joilla korjata tilanne, tein päätöksen kääntyä takaisin ja olla kiusaamatta koiria. Reen luistosta ei ollut jäljellä tietoakaan, mutta se etu siitä oli että keulassa juokseva Ritu tajusi hyödyntää menomatkan jälkiä paluumatkalla.

Ja olihan tuolla taas kaunista, voi että!

Jatkossa siis voiteluvälineet ja skraba kulkevat rekipussissa, jotta tarvittaessa voin rapsutella jäät pois jalasten pohjasta ja voidella ne uudelleen. Hölmö virhe, mutta näistähän sitä oppii… ja jokainen virhe jonka tekee ennen kisoja, on (todennäköisesti) virhe jonka voi kohtalaisella todennäköisyydellä välttää tositilanteessa!

Onko jäällä turvallista?

Onko jäällä turvallista?

Tällä hetkellä moni aloitteleva harrastaja tuntuu pohtivan että uskaltaako jäälle mennä. Iltapäivälehdet mehustelevat kauhuskenaarioilla. Valjakkourheilussa, kuten muissakin lajeissa, kokeneet harrastajat pitävät suunsa supussa, ettei väärin ymmärretty neuvo johda pahempaan kuin pulaan.

Lukijan omalla vastuulla annan seuraavat neuvot: Järvet jäätyvät pari milliä per pakkastaste, per vuorokausi yhtäjaksoista pakkasta. Eli yhdessä vuorokaudessa -20*C pakkasessa muodostuu nelisen senttiä jäätä. Tämä siis optimiolosuhteissa. Mm. seuraavat tekijät haittaavat jään muodostumista vaihtelevasti:

  • Virtaava vesi
  • Tuulinen tai pilvinen sää
  • Lumisade tai -peite
  • Suuret järvenselät ja syvänteet

Käytännössä jos yli viikon jatkuu ympäri vuorokautiset pakkaset, niin voi käydä kokeilemassa jäätä. Rantaviivan läheisyydestä mitattu 10 cm paksuus antaa viitteitä siitä että vähän kauempanakin rannasta voisi olla vaaditut 5 cm joka on alarajana turvalliselle liikkumiselle.

Kun on kohtalaisen varma siitä että jäätä on riittävästi niin on aika kokeilla miten se käytännössä sujuu. Kannattaa ainakin aluksi liikkua rannan myötäisesti, ja varustautua asianmukaisesti. Kirjoittelen siihen liittyen näkemyksiäni myöhemmin lisää (naskalit ovat aina pakollinen varuste jäillä liikuttaessa!).

Jäiden sulaminen keväällä on myös ihan oma tieteenlajinsa johon yllä kuvatut tekijät eivät vaikuta oikeastaan mitenkään. Sanottakoon kuitenkin, että kun yhtenäinen jää on kerran muodostunut, on se hidas sulamaan pois näkyvistä. Ikävä kyllä se lakkaa kantamasta ihmistä paljon ennen sitä.

Lunta tupaan (ja jäälle)

Lunta tupaan (ja jäälle)

Käytiin taas ajamassa koirien kanssa. Tällä kertaa lunta oli kerennyt tulla jo muutama sentti ja lämpötilat ovat pysyneet edellisen treenin jälkeen välillä -8…-15 °C. Lunta sateli vaihtelevasti treenin aikanakin, mutta ei haittaavasti. Lumi oli kovaa, kuivaa ja pakkautunut tuulessa epätasaisesti dyyneiksi.

Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki
Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki

Vaikka eroa lumimäärässä ei olekaan kuin pari senttiä, oli vaikutus vauhtiin silmiinpistävä alusta asti. Koirat joutuivat tosissaan puskemaan paksumpien kohtien läpi, reen pohja hankasi kuivaa lunta vasten, ja vastaavasti paljaissa kohdissa tassut sutivat pahemman kerran.Alkumatkan kärjessä oli Ritu, mutta alkamassa olevat juoksut sotkevat motivaatiota. Parin kilsan jälkeen vaihdoin keulaan Pojun, jonka jälkeen eteneminen oli vauhdin puolesta tasaisempaa, mutta vastaavasti suunta ei pysynyt millään; Poju jolkottelee oikealta vasemmalle ja takaisin, ihan miten sattuu, eikä kuuntele oikeastaan mitään.No mutta kilometrejä kertyi sentään vajaat 12. Treeni löytyy myös Garmin Connectista.

Kausi 2016 käynnistetty

Kausi 2016 käynnistetty

Talvi saapui Etelä-Suomeenkin alkaneen vuoden kunniaksi ja kovat pakkaset yhdistettynä maltilliseen määrään lunta ovat pitäneet huolen siitä, että järven jää on jo vuodenaikaan nähden aika paksussa kunnossa. Varsinkin verrattuna edellisiin pariin vuoteen, kun järvi ei ole oikeastaan jäätynyt lainkaan!
Tämän kunniaksi pääsimme aloittamaan rekikauden aukealla järvenjäällä! Jäällä oli jokunen muukin kulkija, joita koirat kiinnostuneina seurasivat, mutta pääasiallisesti pääsimme kulkemaan ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen rekiretki tälle talvelle, en asettanut oikeastaan mitään tavoitteita ja annoin koirien pitkälti itse valita reitin.
Alkumatkasta kärjessä menivät Ritu ja Poju, mutta muutaman kilometrin jälkeen tämän konfiguraation ongelma oli ilmeinen; Poju on aika lailla vahvempi ja kun kuljetaan uran ulkopuolella niin alkaa valjakko viettää Pojun puolelle. Käytännössä tämä ilmeni siten että koko konkkaronkka piirsi järven jäälle reilun kilometrin halkaisijalla ympyrää, kunnes tajusin tilanteen.
Muutin kokoonpanoa, ja siirsin Pojun pyörään Windyn seuraksi, ja Ritu jatkoi kärjessä yksin. 
Korvia koirilla ei ollut päässään lainkaan ja on selvää, että Ritun kanssa pitää ruveta treenaamaan suuntia määrätietoisesti. Yksi vastaantuleva karvakorva osui reitille eikä tilanteesta selvitty ilman hämmennystä, joskin sekin tilanne olisi voinut mennä kehnomminkin!
En juuri koiria hoputtanut vaan halusin saada myöhempää vertailua varten pohjatuloksen. Näillä asetelmilla päädyttiin 12 kilometrin matkalla noin 9 km/h keskinopeuteen, huippujen ollessa 21,5 km/h alkuinnostuksen voimin. 

Notes to self: rauhallisempi startti antanee paremman lopputuloksen ja kärjessä vain yksi koira kunnes suunnat alkavat hahmottua (joskus vuonna 2019).