Lajitteluperuste
Avainsana: jalasten voitelu

Jäätyneet jalakset

Jäätyneet jalakset

Tulipa taas opittua uutta. Ei kannata jättää jalasten huoltosettiä auton perään kun lähtee järven jäälle. Jostain syystä useassa kohdassa oli koko järven leveydeltä (useampi kilometri) tullut jäähän halkeamia joista oli noussut jään ja hangen väliin vettä. Tämä on ikävää paitsi koirien tassuille, myös jalaksille, koska jäinen sohjo -12*C pakkasessa jäätyi nopeasti sekä jalasten pohjaan että reunoille, ja alkoi nopeasti syömään valjakon nopeutta.

Parin kilometrin jälkeen, vailla välineitä joilla korjata tilanne, tein päätöksen kääntyä takaisin ja olla kiusaamatta koiria. Reen luistosta ei ollut jäljellä tietoakaan, mutta se etu siitä oli että keulassa juokseva Ritu tajusi hyödyntää menomatkan jälkiä paluumatkalla.

Ja olihan tuolla taas kaunista, voi että!

Jatkossa siis voiteluvälineet ja skraba kulkevat rekipussissa, jotta tarvittaessa voin rapsutella jäät pois jalasten pohjasta ja voidella ne uudelleen. Hölmö virhe, mutta näistähän sitä oppii… ja jokainen virhe jonka tekee ennen kisoja, on (todennäköisesti) virhe jonka voi kohtalaisella todennäköisyydellä välttää tositilanteessa!

Jalasten luisto

Jalasten luisto

En ole ollut aktiivinen hiihtäjä sitten lapsuusvuosien, ja edelliset pari talvea ovat olleet täällä etelässä niin umpisurkeita että reen käytöstä ei ole juuri kokemuksia päässyt syntymään. Olen siis joutunut kääntymään sekä viisaampieni että Googlen puoleen selvittäessäni miten pakkanen vaikuttaa jalasten luistoon.

Hieman teoriaa: suksen, ja siis myös jalaksen, luisto perustuu liikkeen synnyttämän kitkakuumentumisen kykyyn sulattaa allaolevaan lumimassa pintakerrosta hieman, niin että jalas luistaa ikäänkuin pienen vesipatjan päällä. Liikaa pakkasta? Kitka ei riitä sulattamaan pintaa ja jalas luistaa ”kuivalla lumella”. Ei hyvä. Liian lämmintä? Kitka sulattaa liikaa jäätä ja jalaksen alle muodostuukin yhtenäinen vesipatja, joka taasen hidastaa kulkua koska nesteen pintajännitys aiheuttaa kitkaan verrattavan vastuksen.

Käsittelemättömän jalaksen kannalta ideaaliulkolämpötila on käsittääkseni muutaman asteen pakkasella, eli jossain välillä +0..-5*C. Koska keinomme vaikuttaa ulkolämpötilaan ovat jokseenkin rajalliset, täytyy näiden olosuhteiden ulkopuolella turvautua voiteluun. Lainatakseni Tiede-lehden arkittelia:

Ihanteellisen kelivoitelun tavoitteena on synnyttää suksen ja lumen väliin katkonainen vesikalvo luistoa parantamaan.

Jos on liian kylmää tulee jalaksen pohjaan lisätä parafiinivoitelua. Suojasäällä taasen käytetään fluorivoidetta. Tarkemmat lämpötilat ilmenevät voiteiden pakkauksista. Meillä on käytössä kotimaiset Vauhti Ski Wax -tuotteet.