Lajitteluperuste
Avainsana: koiratarha

Talvihuolto

Talvihuolto

Kevätsiivousta odotellessa oli tammikuussa hyvä hetki tehdä koirille ja tarhoille vähän talvihuoltoa. Kelit ovat olleet aika kurjia, ja harjoittelumahdollisuuksia on ollut laihalti, joten ylimääräistä aikaa on ollut hyvä käyttää koirien hyvinvoinnista huolehtimiseen muilla keinoin. Kun säätiedote näyttää että lähipäivinä ei voida treenata, on hyvä hetki antaa koirille luita järsittäväksi ilman ylimääräistä huolta ruoansulatusongelmista treenin yhteydessä.

Tarhakoirien osalta on tärkeää suojautua sekä ulko-, että sisäloisia vastaan. Loishäätö on siis hyvä tehdä määräajoin, jotta koirille ei tule ikäviä terveysvaikutuksia. Oma näkemyksemme on että loishäätöön käytettävää lääkeainetta on hyvä vaihdella. Eri aineet on suunniteltu eri loiskantoja ajatellen, joten vaihtelemalla käytettävää ainetta voidaan varmistua siitä, että ainakin pidemmällä aikavälillä kaikki loiskannat tulee hävitettyä. Hyviä ilman reseptiä saatavia valmisteita ulkoloisten häätöön ovat esim. Bayvantic, Exspot, Exproline vet ym. Ulkoloishäätö on hyvä pitää voimassa, jos käy esim. koiranäyttelyissä tai koirapuistoissa, jossa koirat ovat lähekkäin ja keskenään tekemisissä. Näin voidaan estää ikävien uusien tartuntojen leviäminen.

Virkon S pesu- ja desinfiointiaine tablettina

Ulkoloishäädön yhteydessä on tarpeen huolehtia myös siitä, etteivät mahdolliset loiset pysty ”lomailemaan” koirien majoitustiloissa ja tarttua sieltä uudelleen. Eli ulkoloishäädön yhteydessä vaihdoimme koirien kuivikkeet uusiin ja desinfioimme kopit Virkon S-desinfektioaineella. Liuotimme tabletit veteen ja suihkuttelimme desiaineen suihkupullolla koppeihin, sekä tarhassa että autossa.

Kun edellämainitut toimenpiteet tekee tämänkin kokoiselle laumalle, niin onhan siinä hommaa. Mutta kun sen kerralla tekee, niin tietääpähän että koirilla on näiden asioiden suhteen hyvä olla ja voi rauhassa keskittyä tuleviin kilpailuihin. Nyt kun vielä treenikelit paranisivat…

Racinel Black Label

Racinel Black Label

Syksyn aikana huomasimme että koiriemme ruokavalio edellytti muutoksia. Ilmojen kylmetessä lisäsimme nappulan sekaan raakaa sika-nautaa. Sekoituksen kalorit olivat varmasti kohdillaan, mutta muita ongelmia alkoi ilmenemään. Remun kanssa syksyn kisoissa suoritus keskeytyi useassa kisassa siihen että suoli ei ollut tyhjä kilpailua edeltävistä toimenpiteistä huolimatta. Möröllä taasen alkoi ilmenemään iho-ongelmia, ilmeisesti naudanlihan takia.

Syötimme kesällä pennuillemme Racinelin penturuokaa, ja olimme todella tyytyväisiä siihen. Mitään ongelmia ei ilmennyt ja pentujen ulosteet olivat jatkuvasti kiinteitä. Otimme yhteyttä Racineliin ja ehdotimme yhteistyötä heidän kanssaan, ja pääsimme sopimukseen; Racinel on nyt Trailwinds Huskies virallinen yhteistyökumppani.

Tällä hetkellä koiramme syövät Racinel Black Label Sport & Agility -ruokaa. Kyseessä on super premium -tason kuivaruoka, joka sopii myös yliherkille. Toivomme että Mörön iho-ongelmat jäävät tällä muutoksella historiaan, ja merkit ovat lupaavia. Jo nyt, parin viikon jälkeen tarhojen siivoaminen on muuttunut merkittävästi helpommaksi, ja koirien ulkomuoto on piristynyt. Ravintoon on lisätty glukosamiinia ja rasvahappoja, jotka ovat tärkeitä urheilukoirille. Ruoka onkin tarkoitettu 1-3h päivässä urheileville koirille, ja testaamme nyt sen soveltuvuutta sprinttikoirille.

Vitamiinit ovat välttämättömiä normaalille kasvulle ja elintoiminnoille, ja niillä on tärkeä sija terveyden ylläpitämisessä (Saastamoinen et al., 2005). Racinel Black Label Sport & Agility-ruoka sisältää urheilukoiralle tärkeitä A, D3, C ja E -vitamiineja.

A-vitamiinia tarvitaan mm. vastustuskyvyn ylläpitämiseen sekä limakalvojen ylläpitämisessä. D3-vitamiini edesauttaa kalsiumin ja fosforin imeytymistä ja ehkäisee nivelongelmia. C-vitamiini on keskeinen terveyden ylläpitämiselle ylipäänsä, ja E-vitamiini on antioksidantti joka suojaa stressin oireilta ja vahvistaa koiran immuniteettia, ja se on erityisen tärkeä raskasta työtä tekeville koirille.

Ensimmäisen lavan saapuminen pihaan oli oikea juhlahetki, ja koirat ovat nauttineet uudesta nappulasta täysin rinnoin! Uskomme että ravinnon laadun parannus näkyy myös kilpailutuloksissamme, kunhan pääsemme taas kisaamaan.

Esittelyssä verkkotarha

Esittelyssä verkkotarha

Trailwinds Kennelin toinen tarharakennus rakennettiin alunperin pentuettamme varten, ja sen jälkeen sitä laajennettiin ja nykyisin siellä asuu osa uroksistamme. Tarhan rakenteet on suunniteltu sellaisiksi, että pakeneminen ei ole mahdollista. Tarha on kokonaan katettu, ja lattia on puoliksi terassia, puoliksi maahan haudattua teräsristikkoa, joka estää kaivautumisyritykset.

Rakentamassa koiratarhan pohjaa
Rakentamassa koiratarhan pohjaa

Ensimmäisenä rakennusvaiheena uudelle tarhalle oli pohja. Koska tarha oli tulossa pentukäyttöön, päätimme rakentaa sen terassipohjalle. Kuvassa etualalla näkyy eristelevyt; tarhan tähän päätyyn rakennetaan kopit, joille haluttiin eristetty pohja. Eristeenä on 2x20mm Finnfoam. Runko on lecaharkkojen päälle asetelluista kakkosnelosista rakennettu, ja päällä on normaalia, pintakäsittelemätöntä terassilautaa.

Katettu koiratarha rakennusvaiheessa
Katettu koiratarha rakennusvaiheessa

Lattian valmistuttua seuraavaksi rakennettiin runko kakkosnelosesta seinille ja katolle. Tarhasta oli päätetty tehdä katettu, ja katto rakennettiin kattopeltielementeistä. Kakkosnelosten päälle pingotettiin 2 metriä korkeaa koiraverkkoa, jonka alaosan tiheämpi välitys pitää pennutkin sisällään. Pingotettu verkko lukittiin paikoilleen kiinnittämällä pystylaudat verkon päälle. Rakenteen etuna on että verkko on yhtenäinen koko tarhan matkalta, ja hyvin kestävä.

Rakentamassa toisen tarhan koppeja
Rakentamassa toisen tarhan koppeja

Tarhan toinen päätyseinä on rakennettu vanerista. Tarhan suunta on mietitty niin, että umpinainen seinä ja ovi muodostavat varjon koirille kesän aamu- ja keskipäivän aikana. Kopit rakennettiin umpinaisen päädyn puolelle. Koppeja rakennettiin vierekkäin kolme kappaletta, ja niiden viereen vielä säilytystilaa. Lattia on eristetty, mutta muuten kopit ovat vanerirakenteisia. Niiden kansi on saranoitu ja voidaan avata siivoamista varten (joka oli erityisen kätevää pentujen ollessa pieniä).

Pennut tutkimassa koiratarhaa
Pennut tutkimassa koiratarhaa

Pentujen synnyttyä oli aluksi vain yksi kopin oviaukoista käytössä, ja sen takana kaksi koppitilaa oli yhdistetty, tarjoten pentueelle riittävästi tilaa. Alkuvaiheessa tarhassa ei ollut ruokinta-aukkoja, koska pentujen arveltiin karkaavan jossain vaiheessa niiden kautta.

Ruokinta-aukko koiraverkossa
Ruokinta-aukko koiraverkossa

Pentujen ollessa jo yli puoli vuotiaita päästiin rakentamaan ruokinta-aukko. Ylläolevassa kuvassa pöytä on vielä rakennusvaiheessa, mutta rakenne ilmenee tästä kuvasta hyvin. Pystylautoihin (ja niiden allaoleviin kakkosnelosiin) on kiinnitetty poikkilauta, jonka päälle on asennettu pöytälevy, jossa on ruokintakippojen mentävät reiät. Verkosta ja leikattu yhdet risteämäkohdat pois, joka osoittautui sopivan kokoiseksi aukoksi. Rautalangan päät on huolellisesti taiteltu ulkopuolella niin, etteivät koirat pääse raapimaan itseään.

Eräs työvaihe on jäänyt kuvaamatta. Pentujen ruvettua liikkumaan enemmänkin, laajennettiin tarhaa syvyyssuunnassa niin, että sen takaosaan tuli alue joka on maapohjainen. Ajatuksena oli että maapohjainen alue toimii pentujen virikkeellistämisessä, ja niin se toimikin. Maahan on kuitenkin haudattu teräsristikkoa, jotta tarhasta ei pääse pakenemaan. Laajennusosan kattokin on tehty ristikosta, jotta sade pääsee huuhtelemaan aluetta.

Tarhaan on kaksi ovea, etuovi, ja maapohjaiseen osaan takaovi siivousta helpottamaan. Lisäksi koppien katto on saranoitu, kuten edellämainittua, siivoamisen helpottamiseksi.

Esimakua talvikaudesta

Esimakua talvikaudesta

Etelä-Suomessa ei kovinkaan usein saada pysyvää lumipeitettä marraskuussa, mutta vaikka tämä jäisikin väliaikaiseksi, niin oli kyllä hienoa päästä aloittamaan rekikausi 9.11.

 

Viimeinen kärrytreeni ajettiin sunnuntaina 6.11, ja liukas tie teki tepposet. Isäntä sinkoutui routaiselle tienpinnalle ja kärry ojaan. Ensin mainittu selvisi mustelmilla, jälkimmäinen taasen kärrättiin seuraavana päivänä Virkkalan Urheiluliikkeeseen vähän kattavampaan syyshuoltoon. Ainakin toinen jarrukahva menee kokonaan vaihtoon. Onneksi Virkkalasta saa huollon ja varaosat varsin edullisesti.

Marraskuun toinen viikko menikin sitten yllättävän talvisissa merkeissä. Kuormareki kaivettiin kesäteloilta ja koirat ovat päässeet treenaamaan parikin kertaa lumella. On se kyllä niin, että valjakkourheilu pääsee oikeuksiinsa vasta hankien keskellä! Tätä mieltä tuntuvat olevan sekä musherit, että koirat.

Pennut ovat kasvaneet jo sen verran isoiksi, että niille oli aika rakentaa omat ruokinta-aukot tarhoihin. Helpottaa meidänkin arkea melkoisesti, kun kaikkien koirien ruokinta voidaan hoitaa nyt kulkematta tarhaan sisälle. Toppatakki päällä ja vanttuut kädessä kippojen kanssa oviaukosta tasapainoileminen lumisella ja jäisellä kynnyksellä kun ei ole erityisen hauskaa 😉

Kun rupesimme keväällä ensimmäisiä ruokinta-aukkoja tekemään kalteritarhaan, en löytänyt netistä mitään ohjeita, joten isäni kanssa kehitimme oman rakenteen aukoille. Olisiko tämä asia josta toivoisitte blogikirjoitusta? Ja voinhan minä tuosta verkkotarhastakin kirjoittaa, miten se on rakennettu, jos näistä vinkkejä kaivataan.

Seuraavat kisat ovat näillä näkymin tammikuussa, joten nyt on hyvää aikaa nostaa koirien suorituskykyä, Pennut ovat kasvaneet hurjasti ja odotamme kovasti pääsevämme niiden kanssa tositoimiin, mutta sitä pitää vielä odottaa. Teimme tässä välissä myös muutoksia kotisivujemme hallintapalveluihin, jonka takia sivumme olivat poissa käytöstä pari päivää tällä viikolla. Nyt sivut pyörivät uudella, entistä tehokkaammalla alustalla, joten aiemmin ajoittain ilmennyttä hitautta ei pitäisi enää ilmetä.

Ensimmäistä pentuetta odotellessa

Ensimmäistä pentuetta odotellessa

Meidän laumamme on kasvamaan päin. Helmikuussa laumaan liittyi pari uutta aikuista urosta kun haimme Pohjanmaalta mukaan Mörön ja Remun. Kokeneita, vahvoja uroksia. Ikävä kyllä talvi tuppasi loppumaan kesken ja helmi-maaliskuussa ajoa ei tullut montaakaan kymmentä kilometriä.

 Mutta eivät nämä siirtolaiset ole ainoita tulijoita. Windyn masussa niitä on vissiinkin kokonaisen valjakon verran, jos mahan koosta voi mitään päätellä! Siihen liittyen on tilalla hommaa riittänyt kun Windylle ja tuleville pennuille on rakennettu uusi, oma tarha ja saunamökkiin pentulaatikko.
Aika paljon on tullut etsittyä netistä ja vanhoista lehdistä ohjeita että miten mikäkin kannattaisi tehdä. Ja loput on sitten sovellettu omaa mielikuvitusta käyttäen. Voisin varmaan tännekin kirjoitella tarkempiakin ohjeita jossain välissä jos joku haluaa samaa mallia hyödyntää. Bonusvirityksistä mainittakoon kuvassakin näkyvä integroitu keinu, joka auttaa kummasti koiran hoidossa pienen lapsen kanssa huseerattaessa!
(Artikkelin kuvan ottanut Anna Kekkonen)