Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Koiravaljakko Lohjanjärven jäällä helmikuussa 2017

Rikkonaisesta talvesta huolimatta olemme saaneet treenattua koiria hyvin. Tammikuussa treeniä tuli eri metodein toistasataa kilometriä ja helmikuun alkuviikkoina harjoittelu jatkui nousujohteisena. Tällä viikolla ennusteet muuttuivat, ja ensi viikonlopun kilpailu Ohkolassa, kauden avauskilpailumme, peruttiin koska ilmeisesti lauantaihin mennessä lumet ovat muisto vain. Koirien ja kilpailijoiden turvallisuuden näkökulmasta päätös on perusteltu ja oikea.

Tämä ei ollut kuluvan kauden ensimmäinen peruttu kilpailu. Eikä todennäköisesti viimeinen. Voi olla, että monelle tiimille syyskaudesta siirrytäänkin suoraan kevätkauteen, ja talvikausi jää kokonaan väliin. Toivottavasti ensi kausi olisi toisenlainen ja pääsisimme välillä kilpailemaan lumellekin, mutta tilastojen valossa näyttää siltä että treenauksessa on parempi keskittyä sulanmaan lajeihin.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa viitataan usein tilastoihin. Tilastot voivat tuntua kaukaisilta, eikä niiden merkitystä osata aina selittää. Monessa yhteydessä on kerrottu, että lämpötila on noussut yhden asteen. Ilmatieteenlaitos julkaisee dataa vuodesta 1961 alkaen. Tutustuin palvelun kautta Salon mittaustuloksiin, ehkäpä siksi että se on sijaintinsa puolesta juuri Trailwindsin kannalta relevantein vertailupiste. Keräsin numerot yhteen, ja tein niiden pohjalta seuraavan esityksen.

Tammikuun keskilämpötilat ja kumulatiivinen keskiarvo 1977-2017

Data alkaa vuodesta 1961 mutta esityksessä huomioin datan vain vuodesta 1977 alkaen jotta keskiarvolla olisi ensimmäisestä esitetystä vuodesta alkaen jotain relevanssia. Sininen käyrä kuvaa tammikuun keskilämpötilaa per vuosi, kun taas punainen kuvaaja esittää keskiarvoa alkaen vuodesta 1961. Summa summarum; tammikuun keskilämpötila Salossa mitattuna on edellisen puolen vuosisadan aikana noussut 1,07ºC.

Yhden asteen lämpötilan muutos ei tosiaankaan kuulosta pahalta. Onko sillä nyt väliä, että onko lämpötila -14ºC vai kenties -13ºC? Eipä sillä olekaan. Mutta silläpä onkin väliä, onko lämpötila -0,5ºC vai +0,5ºC. Sadejaksot osuvat yleensä matalapaineen jaksoihin, ja matalapaineen vallitsessa on keskimääräistä lämpimämpää. Yleistäen voisi sanoa sadetta tulee silloin kun on lauhaa. Viime vuosisadan alkupuolen tammikuussa se tarkoitti yleensä pikkupakkasta. Nyt se tarkoittaa yleensä suojasäätä. Tuon yhden asteen takia lumi sataa räntänä tai vetenä. Ja se puolestaan sulattaa pois senkin lumen joka saatiin maahan pakkaspäivien aikana.

Voi olla että vuosi 2017 jää meidän tiimimme osalta historiaan vuotena, jolloin valjakkourheilun talvikausi peruttiin yhden asteen takia. Kauden avaus ei ikinä tullut. Onneksi kuitenkin koirat pääsivat edes muutamaksi päiväksi jäälle nautiskelemaan pitkistä vedoista!

Jämin Syysajot 2016

Jämin Syysajot 2016 sirutarkastus maalissa

Kauden avauskilpailu on kilpailtu. Syyskuun 24.-25. järjestettiin Jämin Syysajot Jämijärvellä, Niinisalon lähellä. Trailwinds osallistui tällä kertaa vain yhteen luokkaan, eli sulanmaan neljän koiran kärryluokkaan, DR4. Windyllä on juoksut edelleen sen verran vaiheessa että sitä ei parane pistää samaan valjakkoon urosten kanssa, joten jouduimme starttaamaan kauden vajaalla valjakolla. Toisaalta, niinhän se edellinenkin kausi päätettiin, eli tavallaan jatkettiin siitä mihin keväällä jäätiin; keulassa Poju ja Remu, pyörässä Mörö.

Syysajot on kaksipäiväinen kilpailu, toisin kuin kevätajot. Eli 4,2 kilometrin rata kierrettiin kertaalleen lauantaina ja kertaalleen sunnuntaina. Lauantaina sää oli erinomainen: vilpoinen sää mutta ei sadetta. Ratapohja tuntui olevan aika kovassa kunnossa kevääseen verrattuna, mutta tuolloinhan kisattiinkin ihan sallittujen lämpötilojen ylärajoilla. Tällä kertaa lähtöviivalle pääseminen tapahtui ilman suurempaa dramatiikkaa, ja saimme apukäsiä auttamaan lähdössä (kiitos avusta!). Tällä kertaa mukana oli sekä kärrykamera että GPS, joten saimme vähän enemmän tuloksia analysoitavaksi kuin viime kaudella, alla kisavideo lauantailta.

Lauantain kisa meni hyvin, verrattuna viime kauteen. Kiersimme radan ajassa 10:26.0 joka on siis 01:11.7 parannus aikaisempaan tulokseen (samalla koirakolla). Keskinopeus kasvoi sekin huomattavasti, ja kevään 21.653 km/h keskinopeudesta päästiin lauantaina karvan verran alle 25 km/h, jonka olin asettanut jonkinlaiseksi tavoitteeksi. Maaliviivalla tuomari huomatti että kärrystämme puuttui siepparinaru. Tästä ei seurannut sanktioita kun lupasin hoitaa asian kuntoon sunnuntain lähtöön mennessä (ja niin teinkin).

Sunnuntain kisa sujui samoissa tunnelmissa, mutta lämpötila oli noussut lauantain noin kymmenestä asteesta noin 13 asteen korville ja ilmankosteus oli korkeampi sekin. Sunnuntain tulos olikin puolisen minuuttia hitaampi, joka ei ollut lainkaan epätyypillinen tulos kun tarkastelin tulostaulukkoa. Kaiken kaikkiaan siis kehitystä on tapahtunut omaan tasoon nähden, mutta kolmella koiralla ja tällä treenillä sijoitus ei ole vielä imarteleva. Olen kisojen jälkeen keskustellut monien muiden valjakkourheilijoiden kanssa, ja olen saanut todella paljon arvokasta informaatiota koirien nopeuden nostamisesta. Pitää muuten todetta että valjakkourheilijoilla on kerrassaan hieno asenne, ja vinkkejä jaetaan avoimesti kokemattomampien valjakoiden kanssa.

Yhteenvetona tuumaisin että koirien peruskunto on hyvä ja voimaa riittää. Kolmella koiralla ison ukon raahaaminen pitkin rataa antaa kuitenkin kilpailijoille yllin kyllin tasoitusta. Treeniä pitää muuttaa enemmän nopeutta kehittäväksi, kuskia keventää (tai vaihtaa kevyempään kuskiin…) – ja olisihan se kiva päästä kisaamaan kaikilla neljällä koiralla! Hyvä fiilis tästä jäi 🙂

Kesä ja kärpäset

Kesä alkaa olemaan jo pitkällä. Pennut ovat jo kolmikuisia ja seitsemästä pennusta kaksi on löytänyt uuden kodin. Yksi vaalea narttupentu on vielä tätä kirjoitettaessa vapaana. Pentuja on sosiaalistettu monin eri tavoin ja lenkitetty sekä emon että lauman muiden koirien kanssa metsässä. Olemme myös tutustuttaneet pennut järviveteen ja osa pennuista on osoittautunut innokkaiksi uimareiksi.

Pentujen kehitystä on ollut hauska seurata. Erilaiset luonteet alkoivat tulla esiin jo hyvin nuorena; toiset ovat itsenäisempiä, toiset hakevat aktiivisemmin huomiota. Kaikki pennut ovat hyvin aktiivisia ja nopeita. Uskomme että saamme ensi vuonna itsellemme jäävistä pennuista hyviä rekikoiria.

Aikuisten koirien osalta kesä on mennyt pitkälti lomailun merkeissä. Säiden salliessa olemme käyneet mönkkärillä ajamassa lyhyitä, parin kilometrin treenilenkkejä rauhalliseen tahtiin, ettei työilo täysin pääse kesälläkään unohtumaan. Kesällä treenaamisessa maltti on valttia. Kisoissahan lämpötilarajana pidetään +16 astetta, ja tätä on hyvä pitää lähtökohtana myös harjoittelussa. Kesäkuukausien aikana lämpötila harvoin asettuu tämän alle, ellei sada. Sade, tai korkea ilmankosteus, vaikeuttaa koirien lämmönhallintaa ja käytännössä sadesäällä lämpötilan tulee olla reilusti edellämainitun lämpötilan alapuolella.

Mönkijä on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Sen avulla treeni on turvallisempaa kuin kärrypelillä, erityisesti kun kesäkaudella sen enempää musherilla kuin koirillakaan ei ole hommassa kovin hyvää rutiinia. Liinat menevät varsinkin U-käännöksissä helposti ristiin, mutta mönkijän kanssa niiden selvittäminen on huomattavasti turvallisempaa kuin kärrypelillä, koska mönkijää ei noin vain kiskota liikkeelle kun se on laitettu parkkiin.

Heinäkuu menee vielä rennoissa tunnelmissa, mutta elokuussa pitää jo aloittaa nousujohteinen harjoittelu syyskuun kauden avauskilpailuja silmälläpitäen. Elokuussa illat alkavat viilenemään aikaisemmin ja treenejä voi alkaa pidentämään hiljakseen. Kun treenimatkaa pidennetään, pitää muistaa tarjota koirille juotavaa myös kesken treenin. Pitänee kehitellä jonkinlainen vesitonkkaviritys mönkkärin tarakalle!

Jämin kevätajot 2016

Pari viikkoa sitten kisattiin Ohkolassa, ja nyt oli vuorossa Jämin kevätajot. Valmistautuminen kisaan jäi vähänlaiseksi kun kevät alkoi tekemään tilaa kesälle ja lämpötilat karkasivat jo edellisenä viikonloppuna sellaisiksi, ettei koiria voinut harjoituttaa enää tehokkaasti. No, saivatpahan ainakin palautua edellisestä kisasta kunnolla.

Kisaa edeltävän viikon aikana kilpailukutsu eli aika voimakkaasti kun meteorologit kilpaa korjasivat ennusteitaan kesäisemmiksi. Lopulta rataselostus oli siirretty alkamaan 08:00, joka tarkoitti että edessä oli taas aikainen herätys. Kisavarusteiden pakkaaminen sujui jo jonkin asteisella rutiinilla ja perillekin löydettiin ihan ajallaan. Tällä kertaa oli jopa aikaa kytkeä koirat matkaketjuun ennenkuin rataselostus alkoi!

Koiria otimme mukaan tällä kertaa vain kolme, eli keulassa juoksivat Poju ja Remu, pyörässä Mörö yksin. Päätin että kisaan mieluummin varmoilla koirilla vähän hitaammin kuin otan mukaan epävarmuustekijöitä.

Jämin rataprofiili on mielestäni helpompi kuin Ohkolassa; sekä mutkia että mäkiä tuntui olevan vähemmän. Toisaalta rata on pehmeämpi, ja kun vielä lämpötila oli jo yhdeksän jälkeen aamulla Ohkolaa merkittävästi kuumempi, olivat tulokset keskimäärin hitaampia kuin pari viikkoa sitten. Meidän osaltamme tilanne oli kuitenkin toinen!

Tein keittiöanalyysiä molempiin kisoihin osallistuneiden suhteellisista tuloksista Ohkolassa ja Jämillä DR4-luokassa, ja keskimäärin matka taittui Jämillä 28 sekuntia hitaammin kuin Ohkolassa. Eli vaikka profiili on helpompi, oli pehmeän alustan ja lämpimän kelin yhdistelmä omiaan hidastamaan valjakoita. Meidän osaltamme tulos oli kuitenkin 21 sekuntia nopeampi. Suhteellisesti meidän tuloksemme parani huomattavasti jättämällä epävarma koira pois valjakosta ja tekemällä itse enemmän töitä ylämäissä.

Loppuaikamme oli tällä kertaa 11:38 ja keskinopeus 21.7 km/h. Ei siis puhuta huipputuloksista, mutta kehityksen suunta on sentään oikea Sijoituksemme tällä kertaa 12/14, eli emmepähän olleet viimeisiä!

Anna osallistui Pojun kanssa koirajuoksuun DCW-luokassa, mutta tässä meille tuli ajanhallintavirhe. Kärryluokan startissa olimme lähtöalueella turhan aikaisin, noin kymmenen minuuttia etuajassa jolloin koirat kuluttivat turhaan virtaansa hinkumalla radalle ennen omaa vuoroa. Annan lähdön kanssa taasen emme olleet hereillä kellon kanssa (Garminit jäi kotiin!) ja niinpä Anna myöhästyi lähtövuorostaan, siirrettiin starttaamaan luokan viimeisenä ja kärsimään kolmen lähtövälin aikarangaistuksen. Onni onnettomuudessa että lähtövälit olivat nopeasti nousevan lämpötilan takia 30 sekuntia, eli aikasakko oli yhteensä 1:30.

Annakin juoksi kotikutoisen tilastoni valossa suhteellisesti paremmin Jämillä kuin Ohkolassa, suhteutettuna siis muihin molempiin kisoihin osallistuneihin, jos aikasakkoa ei lasketa. Ilman sakkoa Annan loppuaika olisi ollut 18:15 jolla olisi tullut luokan neljäs sijoitus. Nyt lopputulos on 19:45 ja sillä sijoitus 6/7.

Ihmettelen hieman että miksi aikasakkoa ei näytetä virallisissa tuloksissa? Mielestäni nykyinen merkintätapa on hieman harhaanjohtava. Hylkäysten osalta sentään tuloksissa merkitään rikotut sääntökohdat, mutta tässsä olisi pienen viilauksen paikka.

Tällä kertaa siis virheet olivat puhtaasti inhimillisiä ja koirat tekivät hyvää työtä. Tähän on hyvä lopettaa kevätkausi, siirtyä kesän uittotreeneihin, ja odotella syksyä!

P.S: Pennut ovat jo alkaneet jaloitella ja tulleet ulos kopista.

(Artikkelin kuvan on ottanut Jarkko Parikka)

Windyn ja Pojun pentue syntynyt

Viime viikon lopulla se sitten tapahtui ja Windy synnytti 7 pentua. Synnytys meni hyvin omatoimisesti. Laskettuun aikaan oli vielä useampi päivä aikaa ja illalla palatessamme kaupungilta kahdeksan aikoihin kuului tarhasta vaimeaa vinkumista. Neljä oli jo tupsahtanut maailmaan ja Windy nuoleskeli pentujaan rauhallisen oloisesti.

Pentuja tuli maailmaan noin tunnin välein kunnes aamuyön pikkutunteina kaikki 7 olivat syntyneet. Itseasiassa hetken aikaa luulimme pentuja olleen 8 kun emme halunneet tarpeettomasti nostella niitä ja emon suojissa on välillä vaikea erottaa yhtä pentua toisesta. Joka tapauksessa kaikki voivat hyvin!

Me emme siis osallistuneet synnytykseen oikeastaan mitenkään jos ei lasketa yhden pennun siirtämistä takaisin emon luokse. Keli illalla oli kirkas mutta viileä, lämpötila alimmillaan -3*C. Pennut syntyivät suoraan tarhaan, eivätkä ole tällä hetkellä vielä käyneetkään sisätiloissa.

(Artikkelin kuvan ottanut Anna Kekkonen)