Lajitteluperuste
Avainsana: suojasää

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Miksi kunnon talvi on yhdestä asteesta kiinni?

Rikkonaisesta talvesta huolimatta olemme saaneet treenattua koiria hyvin. Tammikuussa treeniä tuli eri metodein toistasataa kilometriä ja helmikuun alkuviikkoina harjoittelu jatkui nousujohteisena. Tällä viikolla ennusteet muuttuivat, ja ensi viikonlopun kilpailu Ohkolassa, kauden avauskilpailumme, peruttiin koska ilmeisesti lauantaihin mennessä lumet ovat muisto vain. Koirien ja kilpailijoiden turvallisuuden näkökulmasta päätös on perusteltu ja oikea.

Tämä ei ollut kuluvan kauden ensimmäinen peruttu kilpailu. Eikä todennäköisesti viimeinen. Voi olla, että monelle tiimille syyskaudesta siirrytäänkin suoraan kevätkauteen, ja talvikausi jää kokonaan väliin. Toivottavasti ensi kausi olisi toisenlainen ja pääsisimme välillä kilpailemaan lumellekin, mutta tilastojen valossa näyttää siltä että treenauksessa on parempi keskittyä sulanmaan lajeihin.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa viitataan usein tilastoihin. Tilastot voivat tuntua kaukaisilta, eikä niiden merkitystä osata aina selittää. Monessa yhteydessä on kerrottu, että lämpötila on noussut yhden asteen. Ilmatieteenlaitos julkaisee dataa vuodesta 1961 alkaen. Tutustuin palvelun kautta Salon mittaustuloksiin, ehkäpä siksi että se on sijaintinsa puolesta juuri Trailwindsin kannalta relevantein vertailupiste. Keräsin numerot yhteen, ja tein niiden pohjalta seuraavan esityksen.

Tammikuun keskilämpötilat ja kumulatiivinen keskiarvo 1977-2017

Data alkaa vuodesta 1961 mutta esityksessä huomioin datan vain vuodesta 1977 alkaen jotta keskiarvolla olisi ensimmäisestä esitetystä vuodesta alkaen jotain relevanssia. Sininen käyrä kuvaa tammikuun keskilämpötilaa per vuosi, kun taas punainen kuvaaja esittää keskiarvoa alkaen vuodesta 1961. Summa summarum; tammikuun keskilämpötila Salossa mitattuna on edellisen puolen vuosisadan aikana noussut 1,07ºC.

Yhden asteen lämpötilan muutos ei tosiaankaan kuulosta pahalta. Onko sillä nyt väliä, että onko lämpötila -14ºC vai kenties -13ºC? Eipä sillä olekaan. Mutta silläpä onkin väliä, onko lämpötila -0,5ºC vai +0,5ºC. Sadejaksot osuvat yleensä matalapaineen jaksoihin, ja matalapaineen vallitsessa on keskimääräistä lämpimämpää. Yleistäen voisi sanoa sadetta tulee silloin kun on lauhaa. Viime vuosisadan alkupuolen tammikuussa se tarkoitti yleensä pikkupakkasta. Nyt se tarkoittaa yleensä suojasäätä. Tuon yhden asteen takia lumi sataa räntänä tai vetenä. Ja se puolestaan sulattaa pois senkin lumen joka saatiin maahan pakkaspäivien aikana.

Voi olla että vuosi 2017 jää meidän tiimimme osalta historiaan vuotena, jolloin valjakkourheilun talvikausi peruttiin yhden asteen takia. Kauden avaus ei ikinä tullut. Onneksi kuitenkin koirat pääsivat edes muutamaksi päiväksi jäälle nautiskelemaan pitkistä vedoista!

Onko jäällä turvallista?

Onko jäällä turvallista?

Tällä hetkellä moni aloitteleva harrastaja tuntuu pohtivan että uskaltaako jäälle mennä. Iltapäivälehdet mehustelevat kauhuskenaarioilla. Valjakkourheilussa, kuten muissakin lajeissa, kokeneet harrastajat pitävät suunsa supussa, ettei väärin ymmärretty neuvo johda pahempaan kuin pulaan.

Lukijan omalla vastuulla annan seuraavat neuvot: Järvet jäätyvät pari milliä per pakkastaste, per vuorokausi yhtäjaksoista pakkasta. Eli yhdessä vuorokaudessa -20*C pakkasessa muodostuu nelisen senttiä jäätä. Tämä siis optimiolosuhteissa. Mm. seuraavat tekijät haittaavat jään muodostumista vaihtelevasti:

  • Virtaava vesi
  • Tuulinen tai pilvinen sää
  • Lumisade tai -peite
  • Suuret järvenselät ja syvänteet

Käytännössä jos yli viikon jatkuu ympäri vuorokautiset pakkaset, niin voi käydä kokeilemassa jäätä. Rantaviivan läheisyydestä mitattu 10 cm paksuus antaa viitteitä siitä että vähän kauempanakin rannasta voisi olla vaaditut 5 cm joka on alarajana turvalliselle liikkumiselle.

Kun on kohtalaisen varma siitä että jäätä on riittävästi niin on aika kokeilla miten se käytännössä sujuu. Kannattaa ainakin aluksi liikkua rannan myötäisesti, ja varustautua asianmukaisesti. Kirjoittelen siihen liittyen näkemyksiäni myöhemmin lisää (naskalit ovat aina pakollinen varuste jäillä liikuttaessa!).

Jäiden sulaminen keväällä on myös ihan oma tieteenlajinsa johon yllä kuvatut tekijät eivät vaikuta oikeastaan mitenkään. Sanottakoon kuitenkin, että kun yhtenäinen jää on kerran muodostunut, on se hidas sulamaan pois näkyvistä. Ikävä kyllä se lakkaa kantamasta ihmistä paljon ennen sitä.

Jalasten luisto

Jalasten luisto

En ole ollut aktiivinen hiihtäjä sitten lapsuusvuosien, ja edelliset pari talvea ovat olleet täällä etelässä niin umpisurkeita että reen käytöstä ei ole juuri kokemuksia päässyt syntymään. Olen siis joutunut kääntymään sekä viisaampieni että Googlen puoleen selvittäessäni miten pakkanen vaikuttaa jalasten luistoon.

Hieman teoriaa: suksen, ja siis myös jalaksen, luisto perustuu liikkeen synnyttämän kitkakuumentumisen kykyyn sulattaa allaolevaan lumimassa pintakerrosta hieman, niin että jalas luistaa ikäänkuin pienen vesipatjan päällä. Liikaa pakkasta? Kitka ei riitä sulattamaan pintaa ja jalas luistaa ”kuivalla lumella”. Ei hyvä. Liian lämmintä? Kitka sulattaa liikaa jäätä ja jalaksen alle muodostuukin yhtenäinen vesipatja, joka taasen hidastaa kulkua koska nesteen pintajännitys aiheuttaa kitkaan verrattavan vastuksen.

Käsittelemättömän jalaksen kannalta ideaaliulkolämpötila on käsittääkseni muutaman asteen pakkasella, eli jossain välillä +0..-5*C. Koska keinomme vaikuttaa ulkolämpötilaan ovat jokseenkin rajalliset, täytyy näiden olosuhteiden ulkopuolella turvautua voiteluun. Lainatakseni Tiede-lehden arkittelia:

Ihanteellisen kelivoitelun tavoitteena on synnyttää suksen ja lumen väliin katkonainen vesikalvo luistoa parantamaan.

Jos on liian kylmää tulee jalaksen pohjaan lisätä parafiinivoitelua. Suojasäällä taasen käytetään fluorivoidetta. Tarkemmat lämpötilat ilmenevät voiteiden pakkauksista. Meillä on käytössä kotimaiset Vauhti Ski Wax -tuotteet.