Lajitteluperuste
Avainsana: valjakkourheilu

Jämin kevätajot 2016

Jämin kevätajot 2016

Pari viikkoa sitten kisattiin Ohkolassa, ja nyt oli vuorossa Jämin kevätajot. Valmistautuminen kisaan jäi vähänlaiseksi kun kevät alkoi tekemään tilaa kesälle ja lämpötilat karkasivat jo edellisenä viikonloppuna sellaisiksi, ettei koiria voinut harjoituttaa enää tehokkaasti. No, saivatpahan ainakin palautua edellisestä kisasta kunnolla.

Kisaa edeltävän viikon aikana kilpailukutsu eli aika voimakkaasti kun meteorologit kilpaa korjasivat ennusteitaan kesäisemmiksi. Lopulta rataselostus oli siirretty alkamaan 08:00, joka tarkoitti että edessä oli taas aikainen herätys. Kisavarusteiden pakkaaminen sujui jo jonkin asteisella rutiinilla ja perillekin löydettiin ihan ajallaan. Tällä kertaa oli jopa aikaa kytkeä koirat matkaketjuun ennenkuin rataselostus alkoi!

Koiria otimme mukaan tällä kertaa vain kolme, eli keulassa juoksivat Poju ja Remu, pyörässä Mörö yksin. Päätin että kisaan mieluummin varmoilla koirilla vähän hitaammin kuin otan mukaan epävarmuustekijöitä.

Jämin rataprofiili on mielestäni helpompi kuin Ohkolassa; sekä mutkia että mäkiä tuntui olevan vähemmän. Toisaalta rata on pehmeämpi, ja kun vielä lämpötila oli jo yhdeksän jälkeen aamulla Ohkolaa merkittävästi kuumempi, olivat tulokset keskimäärin hitaampia kuin pari viikkoa sitten. Meidän osaltamme tilanne oli kuitenkin toinen!

Tein keittiöanalyysiä molempiin kisoihin osallistuneiden suhteellisista tuloksista Ohkolassa ja Jämillä DR4-luokassa, ja keskimäärin matka taittui Jämillä 28 sekuntia hitaammin kuin Ohkolassa. Eli vaikka profiili on helpompi, oli pehmeän alustan ja lämpimän kelin yhdistelmä omiaan hidastamaan valjakoita. Meidän osaltamme tulos oli kuitenkin 21 sekuntia nopeampi. Suhteellisesti meidän tuloksemme parani huomattavasti jättämällä epävarma koira pois valjakosta ja tekemällä itse enemmän töitä ylämäissä.

Loppuaikamme oli tällä kertaa 11:38 ja keskinopeus 21.7 km/h. Ei siis puhuta huipputuloksista, mutta kehityksen suunta on sentään oikea Sijoituksemme tällä kertaa 12/14, eli emmepähän olleet viimeisiä!

Anna osallistui Pojun kanssa koirajuoksuun DCW-luokassa, mutta tässä meille tuli ajanhallintavirhe. Kärryluokan startissa olimme lähtöalueella turhan aikaisin, noin kymmenen minuuttia etuajassa jolloin koirat kuluttivat turhaan virtaansa hinkumalla radalle ennen omaa vuoroa. Annan lähdön kanssa taasen emme olleet hereillä kellon kanssa (Garminit jäi kotiin!) ja niinpä Anna myöhästyi lähtövuorostaan, siirrettiin starttaamaan luokan viimeisenä ja kärsimään kolmen lähtövälin aikarangaistuksen. Onni onnettomuudessa että lähtövälit olivat nopeasti nousevan lämpötilan takia 30 sekuntia, eli aikasakko oli yhteensä 1:30.

Annakin juoksi kotikutoisen tilastoni valossa suhteellisesti paremmin Jämillä kuin Ohkolassa, suhteutettuna siis muihin molempiin kisoihin osallistuneihin, jos aikasakkoa ei lasketa. Ilman sakkoa Annan loppuaika olisi ollut 18:15 jolla olisi tullut luokan neljäs sijoitus. Nyt lopputulos on 19:45 ja sillä sijoitus 6/7.

Ihmettelen hieman että miksi aikasakkoa ei näytetä virallisissa tuloksissa? Mielestäni nykyinen merkintätapa on hieman harhaanjohtava. Hylkäysten osalta sentään tuloksissa merkitään rikotut sääntökohdat, mutta tässsä olisi pienen viilauksen paikka.

Tällä kertaa siis virheet olivat puhtaasti inhimillisiä ja koirat tekivät hyvää työtä. Tähän on hyvä lopettaa kevätkausi, siirtyä kesän uittotreeneihin, ja odotella syksyä!

P.S: Pennut ovat jo alkaneet jaloitella ja tulleet ulos kopista.

(Artikkelin kuvan on ottanut Jarkko Parikka)

Ohkolan kevätajot 2016

Ohkolan kevätajot 2016

Ohkolan kevätajot olivat tietyllä tapaa meidän pienen valjakkourheilutiimimme avauskilpailu. Sanon näin siksi että ensinnäkin olimme Ohkolassa ensimmäistä kertaa molemmat kilpailemassa ja toisekseen nyt kilpailtiin neljän koiran kärryluokassa (DR4) canicrossin (koirajuoksun) lisäksi.

Kaksi päivää ennen kisoja piti lähteä viimeistelylenkille kun huomasimme että kärrystä oli rengas rikki. Meillä ei ole välineitä (eikä tottapuhuen taitojaaan) korjata rengasta itse, joten kuskasimme kärryn kiireen vilkkaa Virkkalan Urheiluliikkeeseen, joka sesonkikiireestä huolimatta lupasi hoitaa pelin kuntoon. Ja niin tekivätkin, kärry oli seuraavana päivänä valmis kisoihin!

Valmistauduimme kisoihin melko hyvin, eli siis kaikki oli pakattuna valmiiksi autoon jo illalla ja tavaralistat kirjoitettuna valmiiksi. Allekirjoittanut oli tosin pakannut epähuomiossa väärät valjaat, mutta onneksi Anna huomasi virheen hyvissä ajoin. Lähdimme ajelemaan kohti Ohkolaa kukonlaulun aikaan ja ajoitus meni nappiin; auto parkkiin ja suoraan rataselostukseen!
Siinä mielessä tämä myöhäinen kauden avaus oli haastava että toinen johtajakoiristamme, Windy, on tietenkin mammalomalla ja jäi kotiin pentujen kanssa. Windyä paikkaamaan otettiin reservistä Ritu, joka on aiemmin ollut ihan hyvä juoksija.
Rataselostuksen jälkeen vaikutti olevan paljon luppoaikaa. Tutustuimme naapureihin, juttelimme niitä näitä, ja yhtäkkiä olikin reilu kymmenen minuuttia lähtövuorooni! Hirmuisella kiirellä koirat ulos häkeistä, valjaisiin ja liinoihin. Lähtöalueelle päästessämme taisi meidän edellämme olla yksi valjakko odottamassa vuoroaan, eli montaa minuuttia ei jäänyt löysää aikatauluun.
Vapaaehtoisten avustamana talutimme Lullebieggamme lähtöviivalle. Sitten alkoi lähtölaskenta. Käsky kuului, ja koirat ampaisivat matkaan. Ritu hinnaili startissa hieman, joten en uskaltanut potkutella heti ettei kärry änge kintereille, mutta hetken jälkeen tiimi alkoi toimimaan ja etenimme hyvää vauhtia.
Hyvää vauhtia riitti kuitenkin vain reilun kilometrin verran. Sen jälkeen Ritu alkoi hidastelemaan alamäissä, ei vain yksinkertaisesti pysy muiden vauhdissa mukana. Tässä kohtaa tuli myös ainoa ohitustilanteemme, kun takaamme startannut meni meistä ohi. Onneksi treeneissä on tullut jonkin verran edes yksittäisten koirien ohituksia, ja kaikki meni mallikkaasti, joskaan en kuullut Ohi-huutoa ja ensimmäinen havaintoni kilpailijoista oli kun vierelleni ilmestyi takaa vieraita huskyjä.
Toisen valjakon vanavedessä meno piristyi joksikin aikaa, mutta ennen kuin kolme kilometriä oli kasassa oli vauhti alkanut taas hiipumaan ja kärkikoirat juosseet kerran hutiin, joskin vahinko jäi pieneksi. Mutta sitten Ritu ilmeisesti turhautui täysin kun ei oikein pysynyt muiden perässä, ja istui takapuolensa uralle kesken juoksun, muuntautuen ajoankkuriksi, ja pysäyttäen lopulta koko valjakon. Melkoisen sadattelun, uhkailun ja manaamisen jälkeen matka kuitenkin jatkui, mutta vauhti olikini mennyttä. Viimeisessä mutkassa kärki sai neronleimauksen ja juoksi suoraan teippien ali. Onneksi ylipaino on ylivoimaa ja sain vedettyä tiimin takaisin uralle (arvoitukseksi jää kuinka Anna olisi tilanteen ratkaissut?).
Maaliin pääsimme ajalla 11:58, ollen siis kisojen hitain valjakko luokassamme. Se ei sinänsä ollut yllätys; tavoitteita oli vain kaksi, eli päästä lähtöviivalle, ja mahdollisesti päästä maaliin. Uskon aiempien harrastusteni valossa vahvasti ajatukseen siitä että kilpailemaan kannattaa ryhtyä heti kun voi, eikä vasta sitten kun on salaa treenattu niin että pärjätään. Tämä ennen muuta siksi että vain kilpailu opettaa mitä kannattaa treenata, ja vasta kun kilpailut rytmittävät treeniä, alkaa koko hommassa olemaan joku juoni.
Mutta kyllä se keskelle rataa takapuolen pysäköinti harmitti.
Annalla meni onneksi paljon paremmin Pojun kanssa DCW-luokassa. Ajalla 17:05 sijoittui viidenneksi.
(Kuva: Tomi Niemi)
Onko jäällä turvallista?

Onko jäällä turvallista?

Tällä hetkellä moni aloitteleva harrastaja tuntuu pohtivan että uskaltaako jäälle mennä. Iltapäivälehdet mehustelevat kauhuskenaarioilla. Valjakkourheilussa, kuten muissakin lajeissa, kokeneet harrastajat pitävät suunsa supussa, ettei väärin ymmärretty neuvo johda pahempaan kuin pulaan.

Lukijan omalla vastuulla annan seuraavat neuvot: Järvet jäätyvät pari milliä per pakkastaste, per vuorokausi yhtäjaksoista pakkasta. Eli yhdessä vuorokaudessa -20*C pakkasessa muodostuu nelisen senttiä jäätä. Tämä siis optimiolosuhteissa. Mm. seuraavat tekijät haittaavat jään muodostumista vaihtelevasti:

  • Virtaava vesi
  • Tuulinen tai pilvinen sää
  • Lumisade tai -peite
  • Suuret järvenselät ja syvänteet

Käytännössä jos yli viikon jatkuu ympäri vuorokautiset pakkaset, niin voi käydä kokeilemassa jäätä. Rantaviivan läheisyydestä mitattu 10 cm paksuus antaa viitteitä siitä että vähän kauempanakin rannasta voisi olla vaaditut 5 cm joka on alarajana turvalliselle liikkumiselle.

Kun on kohtalaisen varma siitä että jäätä on riittävästi niin on aika kokeilla miten se käytännössä sujuu. Kannattaa ainakin aluksi liikkua rannan myötäisesti, ja varustautua asianmukaisesti. Kirjoittelen siihen liittyen näkemyksiäni myöhemmin lisää (naskalit ovat aina pakollinen varuste jäillä liikuttaessa!).

Jäiden sulaminen keväällä on myös ihan oma tieteenlajinsa johon yllä kuvatut tekijät eivät vaikuta oikeastaan mitenkään. Sanottakoon kuitenkin, että kun yhtenäinen jää on kerran muodostunut, on se hidas sulamaan pois näkyvistä. Ikävä kyllä se lakkaa kantamasta ihmistä paljon ennen sitä.

Lunta tupaan (ja jäälle)

Lunta tupaan (ja jäälle)

Käytiin taas ajamassa koirien kanssa. Tällä kertaa lunta oli kerennyt tulla jo muutama sentti ja lämpötilat ovat pysyneet edellisen treenin jälkeen välillä -8…-15 °C. Lunta sateli vaihtelevasti treenin aikanakin, mutta ei haittaavasti. Lumi oli kovaa, kuivaa ja pakkautunut tuulessa epätasaisesti dyyneiksi.

Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki
Oranssi ohut, harmaa paksumpi hanki

Vaikka eroa lumimäärässä ei olekaan kuin pari senttiä, oli vaikutus vauhtiin silmiinpistävä alusta asti. Koirat joutuivat tosissaan puskemaan paksumpien kohtien läpi, reen pohja hankasi kuivaa lunta vasten, ja vastaavasti paljaissa kohdissa tassut sutivat pahemman kerran.Alkumatkan kärjessä oli Ritu, mutta alkamassa olevat juoksut sotkevat motivaatiota. Parin kilsan jälkeen vaihdoin keulaan Pojun, jonka jälkeen eteneminen oli vauhdin puolesta tasaisempaa, mutta vastaavasti suunta ei pysynyt millään; Poju jolkottelee oikealta vasemmalle ja takaisin, ihan miten sattuu, eikä kuuntele oikeastaan mitään.No mutta kilometrejä kertyi sentään vajaat 12. Treeni löytyy myös Garmin Connectista.

Kauden avauksen videopläjäys

Kauden avauksen videopläjäys

Tulipahan tehtyä kauden avauksen parista kuvasta ja lyhyestä videonpätkästä tällainen kompilaatio Youtubeenkin. Onpahan sitten myöhemminkin jotain mitä katsella, kun omilta koneilta nuo tuppaavat ajan saatossa katoamaan.